Sotaorvot ja sotalapset ovat pystyneet puhumaan vasta viime aikoina häpeäntunteistaan.
Sotahistoriamme on vaikuttava esimerkki taakkasiirtymästä koko yhteiskunnassa. Lähes jokainen tietää sukunsa jäseniä, jotka kaatuivat tai vammautuivat sodassa, jäivät orvoiksi tai leskiksi, joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon tai lähetettiin sotalapsena Ruotsiin ja Tanskaan.
– Sodat jättivät jälkensä niin yksilöihin, perheisiin kuin koko kansakuntaan. Esimerkiksi sotaorvot ja sotalapset ovat pystyneet puhumaan vasta viime aikoina häpeäntunteistaan. Tunteet ovat vaikuttaneet suuresti heidän elämäänsä, vaikka lapset eivät ole olleet niihin millään tavalla osallisia, sanoo psykoanalyytikko Pirkko Siltala.
Vastaavaa on nähtävissä Suomeen tulleiden pakolaisten kohtaloissa. Taakkasiirtymiä voivat aiheuttaa esimerkiksi kokemukset entisessä kotimaassa, pelot matkalla, taloudelliset uhraukset, ero perheestä ja vastaanotto uudessa maassa.
Psykoanalyytikko, psykiatri Matti Siirala kiteytti taakkasiirtymän käsitteen 1960-luvulla näin: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.” Nykyisin samaa ilmiötä kuvataan ylisukupolvisina traumoina.
– Ylisukupolvisuus sisältää taakkasiirtymien ohella myös ihmisen kasvua ja kehitystä eteenpäin vieviä asioita. Ylisukupolvisuus näkyy siinä, millä tavalla me olemme naisina ja miehinä, äiteinä ja isinä sekä miten rakennamme suhteita toisiin, toteaa psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari.
Lapset sisäistävät aina vanhempiensa tapaa olla suhteessa toisiinsa, omiin lapsiinsa ja muihin ihmisiin. Lapset samastuvat kumpaankin vanhempaan.
Vanhempien toimintaan taas vaikuttaa, mitä heille on tapahtunut omassa kasvuhistoriassa. Vaikutukset näkyvät sukupolvien ketjussa.
– Vaikka jokainen pari haluaa rakentaa parempaa parisuhdetta kuin omilla vanhemmilla, taustalla vaikuttavat usein tiedostamattomiksi jäävät asiat.
Taakka syntyy, kun ihminen ei saa traumatilanteissa riittävästi tukea ympäristöltään. Hän ei pysty kohtaamaan painolastia, vaan eristää sen piilotajuntaansa.
Pirkko Siltalan mukaan taakkasiirtymät vaikuttavat ihmisen koko elämänkaaren ajan, syntymästä kuolemaan. Peittyneet asiat pyrkivät esiin elämän käännekohdissa ja kehityksellisinä herkkyysaikoina – murrosiässä, parisuhteessa, vanhemmaksi tullessa ja vanhuudessa.
Taakkasiirtymä voi näkyä ruumiillisina oireina, kuten väsymyksenä, kipuina ja pyörryttämisenä. Osa reagoi psyykkisesti.
Huonosti käyttäytyvä ihminen vie taakkaansa eteenpäin. Hän heijastaa sitä muihin ja kuvittelee, että vapautuisi sillä tavalla.
Pirjo Tuhkasaari on terapiatyössään huomannut, että masennuksen takana on usein suremattomia suruja, menetyksiä ja kokemuksia, joita ihminen ei ole voinut käsitellä.
– Suruihin liittyy monesti ylisukupolvinen kytkentä. Masentunut ihminen on joutunut ottamaan lapsesta lähtien muiden tarpeita huomioon. Hän on ollut mukautuvainen, jotta vanhemmilla olisi helpompaa. Näin omien pettymysten käsittelyyn ei ole ollut tilaa. Jossakin vaiheessa elämää tulee kuitenkin tarve myös omille tarpeille.
Pirjo Tuhkasaaren mielestä avioerot aiheuttavat nykyään paljon taakkasiirtymiä.
– Lapsi ei menetä sodan tapaan konkreettisesti toista vanhempaansa, mutta hän menettää vanhemmat parina.
Pirkko Siltala puolestaan huomauttaa, että väkivallanteot voi nähdä ruumiin reagointina tilanteessa, jossa ihminen ei jaksa työstää taakkojaan. Työelämässä taakkasiirtymä voi ilmetä vallankäyttönä, epäluuloisuutena ja kiusaamisena.
– Huonosti käyttäytyvä ihminen vie taakkaansa eteenpäin. Hän heijastaa sitä muihin ja kuvittelee, että vapautuisi sillä tavalla. Mutta ei hän vapaudu.
Pahoja tekoja ei voi selittää taakkasiirtymän avulla: ihminen on aina vastuussa teoistaan. Tärkeintä on havahtua korjaamaan tilannetta.
Jottei siirtäisi taakkojaan jälkipolville, ne pitää ensin tunnistaa. Kun on pettynyt puolisoonsa tai työkavereiden kanssa tulee kiistaa, kannattaa miettiä ensimmäisenä, mikä on oma osuuteni asiaan.
Olenko kokenut jonkun muun ihmisen kanssa samalla tavalla? Miksi käyttäydyn omasta tai muiden mielestä joissakin tilanteissa oudosti? Miksi minulle tulee yhtäkkiä hyvin hankala olo? Miksi teen sellaista, jonka tiedän vääräksi?
– Ehkä samantyypppisiä tilanteita on ollut suhteessa vanhempiin tai sisaruksiin, esimerkiksi kokemuksia ulkopuoliseksi jäämisestä tai omien tarpeiden täyttymättömyydestä. Erityisesti kannattaa miettiä, mitkä asiat näyttävät toistuvan elämässäni. Törmäänkö aina samantapaisiin ongelmiin, Pirjo Tuhkasaari kuvaa.
Taakoista vapautuminen tapahtuu tutkimalla niitä muiden kanssa.
– Kun trauman kokenut ihminen saa mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan, ne tulevat vähitellen yksityiskohtaisemmin mieleen. Trauman kokemus ei häviä, mutta ihminen tulee siitä tietoisemmaksi eikä hänen tarvitse enää oireilla. Näin tapahtuu yhtä hyvin yhteisöissä kuin koko kansakunnan tasolla, Pirkko Siltala sanoo.
Nuoret haluavat harvoin kuulla vanhempiensa traumaattisista kokemuksista, mutta keski-iässä kiinnostus yleensä kasvaa.
– Kyseleminen kannattaa. Kun suostuu antamaan kokemuksilleen merkityksiä, niitä ei tarvitse toistaa, Pirjo Tuhkasaari sanoo.
Omaa historiaansa voi pohtia ystävän tai puolison kanssa tai ryhmissä, kuten ovat tehneet sotalapset ja -orvot.
Jokaisen terveysalalla toimivan olisi hyvä miettiä omaan historiaan kuuluvia kipeitä asioita.
Kaikki taiteenlajit tarjoavat hyviä keinoja taakkojen käsittelyyn.
– Kirjallisuus on yksi keskeinen taakkasiirtymien vastaanottaja ja kuvaaja. Kirjallisuudella on muisti, jos se ajoittain on muualta hukassa. Lukemalla voi löytää jotakin omasta taakastaan, Pirkko Siltala muistuttaa.
Jos omat keinot eivät riitä tai lähipiiristä ei löydy luotettavaa henkilöä, taakkasiirtymiä olisi hyvä käydä läpi terapeutin avulla. Näin tapahtuu etenkin psykodynaamisessa terapiassa.
Jotta terapeutti osaa auttaa asiakastaan oikealla tavalla, hänen tulee olla tietoinen omista taakoistaan.
– Muuten on vaarana, että auttaja heijastaa taakkojaan asiakkaaseen, Pirkko Siltala sanoo.
Hän korostaa, että jokaisen terveysalalla toimivan olisi hyvä miettiä omaan historiaan kuuluvia kipeitä asioita. Muuten on vaikea kuunnella toisen hätää, jolloin auttamisesta tulee pinnallista.
– Tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä. On voitava puhua vaikeista asioista ja saada toisilta tukea. Myös terveydenhuollossa tulisi ymmärtää laajemmin, ettei ihminen ole vain oireensa. Hänellä on oma historia, joka nivoutuu koko kansakunnan historiaan.
Teksti Merja Perttula, kuvitus Pia Holm
Pohdi historiaasi
- Mieti elämäsi ja sukusi vaiheita jonkun läheisen kanssa.
- Kysele vanhemmilta ja isovanhemmilta heidän kokemuksistaan.
- Piirrä sukupuu ja pohdi sen merkityksiä.
- Osallistu ryhmään, jossa pohditaan kansakunnan historiaa.
- Kokeile kuvataideterapiaa tai elokuvaterapiaa.
- Kirjoita elämästäsi. Kokeile esimerkiksi elämäkaarikirjoittamista tai kirjoitusterapiaa.
- Osallistu kirjallisuusterapiaan tai lue itseksesi.
