Jätä alapään karvat rauhaan, sanoo intiimialueeseen erikoistunut fysioterapeutti

Ihmiset vaikenevat herkästi, kun heillä on ongelmia lisääntymiseen ja seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. Tämän on huomannut fysioterapeutti, seksuaaliterapeutti ja terveystieteiden tohtori Minna Törnävä, joka on erikoistunut hoitamaan lantionpohjan toimintahäiriöitä.

­– Vaikenemisen kulttuuri vaikeuttaa vaivojen ennaltaehkäisyä, varhaista puuttumista ja hoitoa, Minna sanoo.

Hän ja neljä muuta fysioterapeuttia ottavat vastaan lantionpohjan toimintahäiriöistä kärsiviä Taysin fysiatrian poliklinikalla. Toimintahäiriöitä voi olla kaikenikäisillä miehillä ja naisilla, myös lapsilla. Kolme fysioterapeuttia on perehtynyt lasten ongelmiin.

Minna muistuttaa, että ammattilaisten pitää ottaa ongelmallinen tilanne puheeksi. Näin potilas rohkaistuu puhumaan ja hänet voidaan ohjata oikeanlaisen avun piiriin.

Tietoa levittääkseen Minna on suunnitellut lantionpohjan toimintahäiriöiden ehkäisyyn ja puuttumiseen keskittyvän moniammatillisen koulutuskokonaisuuden yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.

Minnan viime vuonna valmistunut väitöskirja käsittelee terveydenhuoltohenkilöstön tietämystä vulvodyniasta ja sen hoidosta. Vulvodynia on ulkosynnyttimien alueen kiputila, josta kärsii 8­–15 prosenttia naisista. Potilaat ovat yleensä alle 30-vuotiaita.

­– Terveydenhuoltohenkilöstö ei tiedä vulvodyniasta tarpeeksi, mikä käy ilmi sekä potilaiden kokemuksista että henkilöstölle tehdyistä kyselyistä.

Vulvodyniasta puhutaan silloin, kun kivun aiheuttaja ei ole mikään tunnettu sairaus, kipu on kestänyt vähintään kolme kuukautta ja alue saattaa olla ulkoisesti terveen näköinen.

Joillakin potilailla seksi ei ole onnistunut koskaan, mikä vaikuttaa suuresti parisuhteeseen.

Useimmiten kipu tuntuu kosketuksesta vestibulumin eli emättimen eteisen alueella, mutta joskus koko satulapaikan alue on arka ja kipu jatkuvaa. Vulvodynian syitä ei tunneta täysin, mutta se tiedetään, että tausta on monitekijäinen ja vaihtelee yksilöllisesti. Potilas voi huomata kivun jo ensimmäisten rakasteluyritysten tai tamponinlaiton aikana.

­– Joillakin potilailla seksi ei ole onnistunut koskaan, mikä vaikuttaa suuresti parisuhteeseen.

Yhdistelmäehkäisypillereillä epäillään olevan vaikutusta. Siksi potilaita kehotetaan pitämään e-pillereissä tauko. Alkusysäys voi olla myös hiiva- tai virtsatietulehdus. Tulehdus herkistää kipuhermopäätteitä, ja kipu voi kroonistua. Kivun pelko luo puolestaan lihasjännitystä, mikä voimistaa yhdyntäkipuja. Kierre on valmis.

Vulvodyniapotilailla on usein lantionpohjan lihaksiston ylijännitystä, jota pyritään helpottamaan fysioterapialla. Lihasharjoittelussa hyödynnetään biopalautetta, jossa potilas näkee tietokoneen näytöltä lihasten jännittämisen ja rentouttamisen eron ja oppii sitä kautta harjoittamaan lantion alueen lihaksistoa oikein.

Dilataatio- eli laajennusharjoituksessa nainen venyttää emättimen aluetta erikokoisilla sauvoilla. Sormilla tai laajennuspuikolla voi epäherkistää kipupisteitä. Omatoimisia harjoitteita voi tehdä yksin tai kumppanin kanssa.

Peniksen tyvessä oleva sänki vaurioittaa naisen sukuelinten limakalvoa.

Vulvodyniaa hoidetaan myös ulkosynnyttimien paikallishoidolla, lääkkeillä ja tarvittaessa leikkauksella.

Minna käy vulvodyniapotilaan kanssa aina karvakeskustelun. Nykyään muodissa oleva sheivaus voi tulehduttaa karvatupet. Myöskään miesten ei pitäisi ajaa karvojaan, sillä peniksen tyvessä oleva näkymätön sänki vaurioittaa naisen sukuelinten limakalvoa.

­– Häpykarvoitusta ei pidä ajaa pois, koska sen tehtävä on suojella herkkää aluetta.

Muita lantionpohjan toimintahäiriöitä ovat virtsan- ja ulosteenkarkailu sekä miehillä yleistynyt prostadynia eli eturauhasen krooninen kiputila. Kipu on jatkuvaa ja saattaa tuntua virtsatessa, istuessa ja pyöräillessä.

­– Miehet eivät joudu kivun vuoksi välttelemään seksiä, sillä seksi ja siemensyöksy voivat helpottaa oireita.

Lasten toimintahäiriöt liittyvät ulostamiseen ja virtsaamiseen, ja niitä hoidetaan yhdessä lapsen perheen kanssa.

Naisten virtsankarkailu hoidetaan nykyään perusterveydenhuollossa. Sen hoitoon on olemassa Käypä hoito -suositus, jota Minna on ollut laatimassa.

Miesten virtsankarkailu voi juontaa juurensa eturauhassyöpäleikkaukseen. Jos oireilu ei lopu leikkauksen jälkeen kolmessa kuukaudessa, hoito aloitetaan erikoissairaanhoidossa. Minnan mielestä perusterveydenhuollossa riittäisi ammattitaitoa myös miesten virtsankarkailun hoitoon, koska lantionpohjan lihaksistoa vahvistava ohjeistus on sama kuin naisilla.

­– Potilaat pääsisivät hoitoon nopeammin, jos perusterveydenhuolto ottaisi vastuun myös miehistä.

Ulostamiseen liittyvät vaikeudet ovat yleistyneet sekä miehillä että naisilla. Syynä saattaa olla suolikulmaa tukevan lihaksen jännittyminen niin, että ulostaminen vaikeutuu. Jännittyminen saattaa johtua nykyajan wc-istuimista, joilla istuessaan ihminen on ulostamisen kannalta väärässä asennossa. Ongelma saattaa ratketa jo sillä, että jalkojen alle asetetaan jakkara, mikä muuttaa suolikulman lihaksen asentoa ja saa sen rentoutumaan.

­– Ihmisen fysiologia on tarkoitettu kyykkykakkaamiseen.

Naisella ulosteenkarkailu voi johtua synnytyksessä tulleesta kolmannen asteen repeämästä, joka ulottuu emät­timen suulta peräaukkoon. Sellaiset ovat Suomessa harvinaisia, koska kätilöt tukevat synnyttäjän välilihaa ponnistusvaiheessa. Repeämä korjataan leikkauksella 24 tunnin kuluessa, ja äiti tapaa fysio­terapeutin 48 tunnin kuluessa.

Kolmen kuukauden kuluttua äiti tapaa fysioterapeutin, joka varmistaa sulkijalihaksen toiminnan biopalautteella. Jälkitarkastus on äitiyspoliklinikalla, ja tällöin äidillä on mahdollisuus keskustella seksuaalineuvojan kanssa.

­– Keskustelu ehkäisee mahdollisia seksiin ja uuteen raskauteen liittyviä pelkoja.