Tautia sairastaa Suomessa yli 15 000 henkilöä, joista useimmat ovat miehiä. Potilaat kuvaavat kipua kovimmaksi, mitä ihminen voi kokea.
Päivystykseen hakeutuva Horton-potilas saattaa vaikuttaa päihteiden käyttäjältä, koska hän voi olla sekava eikä pysty puhumaan. Kipu on niin kova, että paikoillaan olo on mahdotonta. Potilas kävelee edestakaisin tai istuu ja huojuttaa ylävartaloaan.
Potilas ei siedä kosketusta, sillä kokonaisvaltainen kipu ei kestä lisä-ärsykkeitä. Raittiiseen ilmaan tai pakkaseen hakeutuminen saattaa auttaa hiukan, mutta tavallisista tulehduskipulääkkeistä ei ole mitään hyötyä.
Hortonin neuralgian diagnosoiminen on helppoa, jos lääkäri osaa kysyä oikeat kysymykset. Päänsärky on kuitenkin yleinen oire, ja etenkin naisilla lääkäri yleensä epäilee ensimmäisenä migreeniä.
Tauti on vahvasti perinnöllinen, joten sitä voi epäillä, jos isällä tai isoisällä on ollut samanlaisia oireita. Yleensä kohtaukset alkavat 20–40-vuotiaana, mutta niistä voivat kärsiä myös lapset.
Hoitamattomana kohtaus kestää vartista kolmeen tuntiin. Kohtaussarjoja tulee 6–12 viikon ajan, mutta ne saattavat pysyä poissa vuosia. Kohtaukset ilmestyvät usein samaan vuodenaikaan, joko syksyllä tai keväällä. Tämä liittyy vuodenkierrosta johtuviin valoisuuden muutoksiin.
Sarjaa seuraa useamman kuukauden tauko eli remissio, mutta joillakin potilailla sarjoja on tiheämmin – toisilla taas ei edes joka vuosi.
Kroonisessa muodossa päänsärkyjen sarja jatkuu ilman oireettomia jaksoja. Kroonisesti tautia sairastaa joka kymmenes potilas.
Sarjoittainen päänsärky luetaan migreenin sukuisiin päänsärkyihin, joita kutsutaan neurovaskulaarisiksi päänsäryiksi.
Kohtauksen käynnistää hermosolujen aktivoituminen. Migreenissä päänsärky syntyy aivorungossa, sarjoittaisessa päänsäryssä väliaivojen hypotalamuksessa.
Hypotalamus säätelee ruumiin lämpötilaa, nälän- ja janontunnetta sekä vuorokausirytmejä. Kohtauksessa aktivoituu erityisesti hypotalamuksen takaosa, joka säätelee sympaattisen hermoston toimintaa. Tämä aktivoi kipuherkkien kudosten hermopäätteitä. Trigeminus- eli kolmoishermo välittää viestin aivokuorelle, jossa muodostuu kokemus kivusta eli päänsärky.
Säryn syitä ja mekanismeja ei tunneta vielä tarkkaan. Hypotalamus säätelee muiden muassa vuosi- ja vuorokausirytmejä sekä hormonieritystä. Myös kolmoishermon ylin, otsan-, silmän- ja nenänseutuun ulottuva haara sekä tahdosta riippumaton hermosto aktivoituvat poikkeavasti. Nämä paikallistavat kivun silmän seutuun ja aiheuttavat esimerkiksi kyynelvuotoa tai nenän tukkoisuutta.
Päänsärkysarjan aikana veren testosteronihormonin taso on normaalia matalampi, ja esimerkiksi kortisolin ja melatoniinin vuorokausierityksen rytmi on häiriintynyt. Tämä viittaa hypotalamuksen toiminnan muutokseen.
Kohtaussarjan voivat laukaista alkoholi ja liuotinaineet. Myös verisuonia laajentavat lääkeaineet, kuten nitroglyseriini, voivat toimia laukaisijana.
Joskus syynä saattavat olla päiväunet tai uni-valverytmin muutos, liiallinen fyysinen rasitus, suuttuminen tai ilmanpaineen muutokset. Saunominen saattaa laukaista kohtauksen sarjan aikana, mutta ruokavaliolla ei ole merkitystä.
Joillakin kohtauksiin auttaa vain 100-prosenttisen hapen hengittäminen.
Monet sarjoittaista päänsärkyä sairastavat tupakoivat, mutta lopettaminen ei ole vähentänyt kohtauksia.
Oikeilla lääkkeillä ja hoidoilla kohtaukset ja kipu saadaan lyhenemään merkittävästi. Hoidossa käytetään lääkkeitä, joista osa tehoaa kohtauksissa, osa katkaisee sarjan ja osa estää sen ennakolta. Kohtausta hoidetaan migreenin täsmälääkkeillä, jotka annostellaan suun kautta, ihonalaisina pistoksina tai nenäsumutteena.
Joillakin potilailla kohtauksiin auttaa vain 100-prosenttisen hapen hengittäminen, jolloin kotiin pitää hankkia oma laite. Markkinoilla on myös mukana kuljetettavia pulloja. Happihoidossa tarvitaan happipullo, virtaussäädin ja tiivis happimaski. Usein kipu loppuu jo muutaman minuutin happihengityksen aikana.
Happihoito ei aiheuta sivuvaikutuksia, eikä sitä tarvitse rajoittaa. Happi supistaa verisuonia ja vie siksi kivun pois. Lääkehappi vaatii lääkärin määräyksen. Kaasumuotoinen happi on väritöntä, hajutonta ja mautonta. Laitteiden vuokra ja happi kuuluvat Kela-korvauksen piiriin.
Päänsärkykohtauksia pystytään hillitsemään estohoidolla. Kortisoni voi katkaista särkyjakson nopeasti, mutta lääkityksen loputtua säryt alkavat helposti uudelleen. Muita estolääkevaihtoehtoja ovat rytmihäiriöiden ja angina pectoriksen hoidossa käytetty verapamiili, litium ja jotkin epilepsialääkkeet, kuten natriumvalproaatti ja topiramaatti.
Kun jakso on saatu rauhoittumaan, potilas voi vähitellen lopettaa lääkkeiden käytön.
Sarjoittainen päänsärky on ikävä seuralainen, joka rajoittaa elämää särkyjaksojen aikana. Jaksojen välillä voi elää normaalisti. Sairaus ei kuitenkaan ole vaarallinen, eivätkä kivut aiheuta pysyviä vaurioita.
Therapia Phennica, Migreeni-yhdistys
Aki Hietaharju, neurologian osastonylilääkäri, Tays
Julkaistu Tehy-lehdessä 12/2013.
