Kunnioittava kosketus helpottaa oloa silloinkin, kun muut keinot ovat vähissä. Tekniikat ovat toissijaisia, tärkeintä on läheisyys ja läsnäolo.
Kosketusaisti eli kyky tuntea kosketusta kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä. Vaikka muut aistit usein hiipuvat elämän loppumetreillä ja vakavasti sairaana, kyky tuntea kosketusta ja kosketuksen tarve säilyvät.
– Kosketuksella voidaan tehostaa ja korvata sanallista viestintää. Sen avulla ihmiseen voi olla yhteydessä silloinkin, kun puhe ei tavoita, sanoo hieroja, kouluttaja Tuula Styrman.
Hän on erikoistunut vaativien yksilöasiakkaiden hoitoon ja tukemiseen kosketustekniikoiden avulla.
Toisen ihmisen läheisyys ja ihokontakti lohduttavat, lievittävät kipua, luovat toivoa ja tukevat surusta ja stressitilanteista selviytymistä. Vuodepotilaalle kosketus piirtää oman kehon rajat. Se auttaa erottautumaan omaksi itsekseen ja irrottautumaan edes hetkeksi potilaan roolista.
– Kosketus on edullinen keino parantaa hoivan mutta myös hoitajan työn laatua. Aina kun ihminen koskettaa toista ihmistä, hän tulee itsekin kosketetuksi. Kosketus lisää hoitajan työn merkityksellisyyttä ja muovaa häntä ihmisenä.
Sively on tuttu hoito-ote perinteisestä hieronnasta. Kuvitus: Helena Syrjä
Toimenpiteisiin liittyvä ihokontakti voi olla osalle potilaista ainoa tapa tulla kosketetuksi.
– Aiemmin kosketustekniikat ja hieronta olivat osa sairaanhoitoa. Nykyään moni saattaa arastella niiden käyttöä, sillä kosketus on lokeroitu tietyille ammateille kuuluvaksi, Tuula Styrman harmittelee.
Ihmisen rentouttaminen tai kohtaaminen koskettamalla ei vaadi esimerkiksi fysioterapeutin koulutusta. Se vaatii ihmisen, jolla on halu auttaa ja joka ei näe hoidettavaansa pelkkänä objektina, vaan tasaveroisena ihmisenä. Se vaatii myös rohkeutta asettua avoimeen vuorovaikutukseen ja tulla siten itsekin vaikutetuksi.
– Tätä tapaa kutsutaan kunnioittavaksi kosketukseksi. Siinä tärkeintä on läsnäolo, läheisyys ja hoidettavan kohtaaminen.
Samat elementit tekevät kosketuksesta kunnioittavaa myös silloin, kun se tapahtuu toimenpiteen yhteydessä.
Hoitajan rentous, mutta yhtä lailla kireys ja kiire välittyvät hoidettavaan. Jo muutama syvä hengitys ja kehon maadoittaminen esimerkiksi laskemalla jalat tukevasti alustaan auttaa hoitajaa rauhoittumaan tilanteeseen. Hälyttävä puhelin tai hakulaite rikkovat läsnäolon, samoin ennakkoluulot ja katsekontaktin välttely.
– Kunnioittavassa kosketustilanteessa hoidettavalle välittyy tunne ajan venymisestä. Hoitaja tuntuu olevan vain häntä varten.
Hyvä tilannetaju ja kyky annostella hiljaisuutta ja keskustelua oikein ovat hyviä taitoja hoitajalle. Hoitotyössä tulisi sietää hiljaisuutta ja unohtaa tilaa täyttävä tsemppipuhe ja monimutkaiset käsitteet.
– Koskettaminen tuntuu ihoa syvemmällä ja herättää tunteet. Hiljaisuus ja tauot auttavat voimakkaiden tunteiden käsittelyssä.
Kysymyksiäkin tarvitaan. Ne auttavat hoitajaa tietämään, onko kosketus hoidettavan mielestä sopiva, sillä hoidettava ei välttämättä kerro oma-aloitteisesti tuntemuksistaan. Hän voi luulla, että kosketuksen pitää tuntua sellaiselta, kuin se sillä hetkellä tuntuu – vaikka kivuliaalta.
Kosketushoidon estää oikeastaan vain se, ettei hoidettava halua kosketusta. Siksi asiasta pitää aina muistaa kysyä ennakkoon.
Kannattelu opettaa antautumaan toisen kannateltavaksi myös henkisessä mielessä. Kuvitus: Helena Syrjä
Kosketushoidot ymmärretään usein väärin hierojan riuskana käsittelynä, jota varten hoidettava riisuutuu ja asettautuu hoitopöydälle. Todellisuudessa hoito voidaan tehdä vaatteiden päältä ja siinä paikassa ja asennossa, jossa hoidettavalla on hyvä olla.
Perinteiset puristelua ja painelutekniikoita sisältävät hierontatekniikat sopivat harvoin vakavasti sairaalle. Ne saattavat saada tottumattoman karttamaan kosketushoitoja loppuelämänsä.
– Hoito aloitetaan aina kevyesti ja pinnallisesti, ja sen voimakkuutta lisätään asteittain, hoidettavaa kuunnellen, Tuula Styrman neuvoo.
Käden liike etenee kehon keskeltä ääripäihin, mutta hoito-ote suuntautuu kohti sydäntä. Kerralla hoidetaan yhtenäinen alue, kuten koko selkä tai jalkaterät.
Sairasta ihmistä kosketetaan aina rauhassa, ja jokainen käden liike päättyy rauhallisesti. Kämmen uppoaa painallukseen hitaasti ja se kevennetään samalla tavalla.
Kosketustekniikoita, niiden voimakkuutta ja liikkeen määrää tulee tarvittaessa muuttaa.
– Annostelu on oikea silloin, kun hoidettavan omalle kokemiselle ja reaktiolle jää tilaa eikä hoito uuvuta.
Tuula Styrmanin ja Marika Torniaisen tuore Kunnioittavan kosketuksen käsikirja esittelee kosketustekniikoita ja lähestymistapaa, jota on käytetty mm. Terhokodissa saattohoitopotilaiden, omaisten ja henkilöstön hyvinvoinnin vahvistamiseen.
