Arvio lähtee koostumusvertailusta, jossa elintarviketta verrataan muuntamattomaan verrokkiin. Tarkastelussa huomioidaan muun muassa hiilihydraatit, sokerit, kuidut, proteiinit, aminohapot, rasvat ja rasvahapot. Sen lisäksi otetaan huomioon mahdolliset luonnolliset haitta-aineet, kuten lektiinit tai alkaloidit, allergeenit ja muut kullekin kasville tyypilliset ominaisuudet.
Tämän jälkeen keskitytään muuttuneisiin ominaisuuksiin ja itse siirrettyyn geeniin sekä sen aiheuttamaan muutokseen. Tarkastelussa ovat mukana ravitsemuksellinen laatu ja toksikologiset ominaisuudet mukaan lukien eläinkokeiden tulokset.
Paljonko muuntogeenisten kasvien terveysvaikutuksia tutkitaan?
Vaikutuksia on tutkittu niin kauan kuin asiasta on ollut lainsäädäntöä. Efsa päivittää jatkuvasti ohjeitaan uusimman tieteellisen tiedon huomioimiseksi. Arviointi kestää yleensä vähintään vuoden, sillä lisäselvityksille on usein tarvetta.
Hakemusten tueksi edellytetään myös subkroonisia eläinkokeita, mikä tarkoittaa 90 päivän ruokintakokeita jyrsijöillä. Koe perustuu OECD:n standardiohjeeseen, jota käytetään muun muassa kemikaalien turvallisuuden testauksessa. Koska arviointi alkaa aina koostumusvertailusta ja etenee toksisuustutkimusten pohjalta, Efsa ei tavannut ole toistaiseksi tapausta, jossa olisi tarvittu pitkäaikaisempia ruokintakokeita.
Miksi muuntogeenisistä kasveista täytyy tehdä pakkausmerkintä, jos niiden käytöllä ei ole terveysvaikutuksia?
Gm-merkinnöillä, kuten elintarvikkeiden pakkausmerkinnöillä yleisestikin, on tarkoitus antaa kuluttajille tietoa valintojen tueksi. Euroopassa kunnioitetaan vahvasti kuluttajien valintaoikeuksia – onpa perusteena sitten laatu, mieltymys tai eettinen valinta.
Yhdysvalloissa elintarvikkeiden erityismerkintöjä tehdään vain varoittavassa mielessä. Geenitekniikka nähdään siellä pelkästään kasvinjalostusmenetelmänä, eikä se ole näin peruste pakkausmerkinnöille.
Voiko muuntogeenisen rehun syöttäminen eläimille aiheuttaa terveysriskejä ihmisille, jotka syövät näitä eläimiä?
Kaikki geenit – rehun omat luontaiset sekä siirtogeenit – pilkkoutuvat eläimen ja ihmisen ruoansulatuselimistössä samalla lailla. Geenit pilkkoutuvat ja ne käytetään hyödyksi aineenvaihdunnassa uuden rakennusaineena.
Samalla lailla pilkkoutuvat geenituotteet eli proteiinit. Geeni ei siirry rehusta eläimeen eikä eläimestä ihmiseen.
Geenitekniikan vastustajat sanovat, että muuntogeeniset kasvit lisäävät torjunta-aineiden käyttöä. Torjunta-aineet päätyvät ihmiskehoon ja aiheuttavat esimerkiksi syöpää. Onko asia näin?
Muuntogeeniset kasvit kestävät paremmin vain sitä torjunta-ainetta, jota vastaan niille on räätälöity sietokyky. Muille torjunta-aineille nämä kasvit ovat ihan yhtä alttiita.
Kaikille torjunta-aineille arvioidaan jäämärajat, joita korkeampia pitoisuuksia ei saa löytyä elintarvikkeista. Tämä tehdään sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.
Voiko kasvien geenimuuntelu kasvattaa antibioottiresistenssiä? Entä voivatko kasvista toiseen lisätyt geenit aiheuttaa allergisia reaktioita?
Antibioottiresistenssigeeniä on käytetty apuna muuntogeenisen kasvin aikaansaamisessa, sillä tämän merkkigeenin avulla on pystytty valitsemaan onnistuneet siirtogeeniset kasvisolukot jatkokasvatukseen. Lähtökohtaisesti antibioottiresistenssigeenien käyttöä pyritään rajoittamaan ja pääsemään niistä kokonaan eroon. Ja näin on tapahtumassakin: geenitekniikan ja molekyylibiologisten menetelmien kehittyessä antibioottiresistenssigeeneille ei ole enää suurta tarvetta.
Meillä saattaa tulla vastaan vielä tapauksia, joissa esiintyy antibioottiresistenssigeeni. Silloin Efsa arvioi, aiheuttaako kyseinen geeni resistenssiä antibiootille, jolla on sairaanhoidollinen merkitys. Jos näin on, siihen suhtaudutaan varauksella ja harkitaan, voidaanko kasvia hyväksyä käyttöön.
Allergiapotentiaali huomioidaan osana riskinarviota. Samoin arvioidaan siirtogeenituotteet eli proteiinit ja niiden allergiapotentiaali. Allergiapotentiaalin kasvuun suhtaudutaan hyvin kielteisesti.
Mikä on ravitsemuksen kannalta isoin hyöty, joka saavutetaan kasvien geenimuuntelulla?
Ravitsemuksellisia muutoksia on vielä vähän. Merkittävä hyöty on, että ruoka riittää paremmin alueilla, joissa on pulaa ruoasta tai satovarmuutta ei pystytä ennakoimaan.
Odotan kovasti positiivista antia sovelluksista, joita on kehitetty kehitysmaiden ravitsemusongelmiin. Esimerkkinä mainittakoon ”kultainen riisi” A-vitamiinin saannin turvaajaksi ja proteiinipitoisemmat sato- ja rehukasvit, jotka ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti energianlähteitä.
Viljelläänkö Suomessa geenimuunneltuja kasveja?
Suomessa ei viljellä gm-kasveja. Peruna olisi soveltunut Suomessa viljeltäväksi, mutta negatiivisen mielipideilmaston vuoksi tämän luvan haltija on vetäytynyt Suomen markkinoilta. EU:n lupamenettelyssä ei ole tällä hetkellä yhtään sellaista kasvia, joka soveltuisi tai olisi kiinnostava viljeltäväksi Suomessa.
Miltä näyttää kasvien geenimuuntelun tulevaisuus?
Gm-kasvien lupamenettely on niin raskas, vaativa, kallis ja tulokseltaan ennakoimaton, ettei pienillä tai yhteiskunnan omistamilla laitoksilla ole siihen varaa. Tekniikka on jäämässä harvojen suurten laitosten ja yritysten hyödynnettäväksi.
Leena Mannonen työskentelee kaupallisena neuvoksena Maa- ja metsätalousministeriön Elintarviketurvallisuusyksikön ruokaosastolla.
Teksti Maija Joutjärvi
Julkaistu Tehy-lehdessä 4/2014
