Suomessa tyttöjen sukuelinten silpominen luokitellaan törkeäksi pahoinpitelyksi ja sen estäminen on kaikkien vastuulla. Jos kuulee suunnitteilla olevasta törkeästä pahoinpitelystä, siitä pitää ilmoittaa heti poliisille tai lastensuojeluun. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös ulkomailla tehtävää silpomista, jos uhri oleskelee pysyvästi Suomessa.
Ammattilainen osoittaa rauhallisella suhtautumisellaan, että asiasta saa puhua.
Koukkulan mukaan kaikkien ammattilaisten on hyvä tietää perustiedot asiasta. Kaikilla pitää olla myös valmius toimia, jos tyttö on silpomisuhan alla. Puheeksiottoa ei pidä vältellä esimerkiksi siksi, että pelkää rasistileimaa. Omia ajatuksiaan ja reaktioitaan on hyvä tuulettaa työyhteisön kesken etukäteen.
– Asia pitää ottaa rohkeasti esille, yhtä lailla kuin muukin väkivalta. Maahanmuuttajanaiset ovat kertoneet olleensa helpottuneita, kun he ovat saaneet tilaisuuden kertoa. Ammattilainen osoittaa rauhallisella suhtautumisellaan, että asiasta saa puhua.
Ympärileikattuja naisia kohtaavat neuvoloiden terveydenhoitajat ja kätilöt synnytyssaleissa. Myös kouluterveydenhoitajat, lastenhoitajat ja sosiaalityöntekijät saattavat tavata ympärileikkausuhan alla olevia tyttöjä.
– Kuka tahansa terveydenhuollon ammattilainen voi törmätä asiaan, sillä maahanmuuttajanaiset saattavat tarvita apua ympärileikkauksesta johtuviin ongelmiinsa esimerkiksi ikääntyessään.
Puheeksiotto pitää kirjata ylös. Muuten nainen voi joutua kuulemaan asiasta jokaisen ammattilaisen vastaanotolla. Toisaalta jos merkintä puuttuu, ei voi luottaa siihen, että asia on otettu puheeksi.
Keskusteluun on varattava aikaa ja tilanteen pitää olla rauhallinen. Terveydenhoitaja tai kätilö voi esimerkiksi ottaa puheeksi maahanmuuttajan kotimaan. Hän voi kysyä asiakkaalta, tunteeko hän lähtömaansa ympärileikkausperinteen ja mitä hän ajattelee siitä. Keskusteleva ja avoin sävy on syyttävää ja kauhistelevaa parempi.
THL:n arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 silvottua tyttöä ja naista. Silpominen uhkaa 650–3 080 tyttöä riippuen siitä, lasketaanko mukaan vain ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajatytöt vai myös Suomessa syntyneet.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on yleisintä Somaliassa, Guineassa ja Djiboutissa. Afrikan lisäksi sitä esiintyy Lähi-idässä ja Aasiassa.
Silpomisen syyt voivat olla esteettisiä, taloudellisia, sosiaalisia, seksuaalisia tai puhtauteen ja siirtymäriittiin liittyviä. Silpomisen perimmäinen syy on yleensä halu suojella tyttöä ja varmistaa hänen pääsynsä naimisiin.
Usein maahanmuuttajat luopuvat perinteestä Suomeen tultuaan. He pääsevät eroon yhteisön paineesta ja ymmärtävät, että sukuelinten silpominen on rikos ja siitä voi koitua terveyshaittoja.
Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee silpomisen neljään eri tyyppiin. Lievinkin muoto vahingoittaa sukuelimiä. Rajuimmassa muodossa häpyhuulet ja näkyvä klitoris poistetaan ja typistetyt häpyhuulet liitetään yhteen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jää vain pieni aukko.
Pahimmillaan silpominen voi aiheuttaa kuolemaan johtavan verenvuodon tai infektion.
Terveyshyötyä silpomisesta ei ole. Toimenpide voi aiheuttaa kipua, verenvuotoa, virtsaamisongelmia ja tulehduksia – psykologisista ongelmista puhumattakaan. Pahimmillaan silpominen voi aiheuttaa kuolemaan johtavan verenvuodon tai infektion.
– Pitkäaikaisia haittoja voivat olla kuukautisvaivat ja arpeutumiseen liittyvät ongelmat. Lisäksi vaivoja voi ilmetä seksuaali- ja lisääntymisterveydessä, erityisesti raskauden ja synnytyksen aikana. Myös psyykkisiä ongelmia voi esiintyä, kuten painajaisia ja ahdistusta, Koukkula luettelee.
Yleisimmin silpominen tehdään 4–10 vuoden iässä. Se voidaan tehdä myös vastasyntyneelle vauvalle, teinille tai naimisiin menevälle naiselle. Joskus maahanmuuttajat vievät lapsensa lähtömaahansa silvottavaksi.
Jos silpominen on tapahtunut ennen Suomeen muuttoa, siitä ei tarvitse ilmoittaa poliisille, mutta toimenpiteestä aiheutuneisiin vaivoihin tarjotaan apua. On myös varmistettava, että mahdolliset sisarukset ovat turvassa silpomiselta.
Jos tyttö on silvottu, hänelle voidaan tarjota avaus- tai korjausleikkausta. Avausleikkauksessa emättimen aukkoa peittävä arpikudos avataan paikallispuudutuksessa, jolloin virtsaaminen ja kuukautisongelmat helpottavat.
Korjausleikkauksessa ulkoiset sukuelimet pyritään muovaamaan uudelleen.
Korjausleikkauksessa arpikudosta poistetaan ja ulkoiset sukuelimet pyritään muovaamaan uudelleen. Leikkaukset kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta niitä tehdään edelleen hyvin harvoin.
Useimmiten naiset haluavat avausleikkauksen vasta synnytyksen yhteydessä, vaikka suositeltavaa olisi tehdä se aiemmin.
– Tässä perinteinen ajattelu tulee vielä esiin. Avausleikkaus halutaan tehdä usein vasta sitten, kun lapsen hyvinvointi sitä vaatii, Koukkula sanoo.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma, STM 2019. Lue julkaisu täältä.
Teksti Maija Joutjärvi
Merkkejä tytölle tehdystä silpomisesta
- Pitkä poissaolo koulusta.
- Virtsaamisen ongelmat, epämääräiset vatsakivut, pitkät vessareissut.
- Liikunta ja pitkään istuminen on hankalaa. Suihkun välttely.
- Muutokset käytöksessä. Iloinen tyttö muuttuu apeaksi, pelokkaaksi ja sulkeutuneeksi.
- Tyttö kertoo, että on tapahtunut jotain, josta hän ei saisi puhua.
Ota huomioon, kun arvioit silpomisen uhkaa
- Mistä maasta asiakas, hänen vanhempansa tai puolisonsa on lähtöisin?
- Onko asiakkaan oma äiti, sisaret tai joku muu sukulainen ympärileikattu? Onko silpomisperinne perheelle tärkeä?
- Onko perheen sopeutuminen Suomeen ollut vaikeaa? Eristäytyykö perhe myös omasta kulttuuriyhteisöstään Suomessa?
- Suunnitteleeko perhe pidempää lomamatkaa lähtömaahansa? Aiotaanko tyttö lähettää muuhun silpomisperinnettä harjoittavaan maahan pitkäksi aikaa?
- Tietääkö tyttö, että perheessä suunnitellaan hänen kunniakseen järjestettävää seremoniaa?
- Onko neuvola- tai kouluterveydenhuollon seuranta ollut puutteellista? Onko ikäkausitarkastuksia jäänyt tekemättä?
Lähde: THL
