Antibioottien liikakäyttö uhkaa kaikkia elollisia – varmista, ettet ole osa ongelmaa

Keuhkokuumetta, tuberkuloosia ja tippuria voi olla tulevaisuudessa hankala hoitaa, jos nykyiset antibiootit eivät tehoa niihin. Tuberkuloosista ja tippurista on jo olemassa kantoja, joihin parhaimmatkaan anti­biootit eivät tehoa. Elinsiirrot, syövän hoito ja leikkaukset vaikeutuvat, jos infektioita ei pystytä ehkäisemään ja hoitamaan tehokkaasti.

Uusien lääkkeiden kehittäminenkään ei ratkaise ongelmaa, jos antibioottien liika- ja väärinkäyttöä ei saada kuriin. Antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteeri muuntuu antibiootille vastustuskykyiseksi. Muuntautuminen on bakteereille ominaista, mutta antibioottien liika- ja väärinkäyttö lisää sitä. Uusia, merkittäviä antibioottiryhmiä ei ole pystytty kehittämään sitten vuoden 1987.

Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen uhka. Resistentti bakteeri voi ilmaantua kenelle hyvänsä missä maassa hyvänsä ja levitä nopeasti ja hallitsemattomasti. Resistentit bakteerit liikkuvat ihmisten, eläinten ja elintarvikkeiden mukana, joten ongelma on yhteinen ihmis- ja eläinlääketieteelle sekä elintarviketurvallisuudelle.

WHO tähdentää, että antibiootteja pitää käyttää lääkärin määräyksestä ja vain bakteeritauteja vastaan. Potilas ei saa luovuttaa antibioottejaan toiselle eikä säilyttää niitä vastaisen varalle. Kehittymättä jäänyttä infektiota ei tarvitse hoitaa antibiootilla.

Yleistä ohjetta siitä, että antibioottikuurin voi lopettaa, kun oireet ovat kadonneet, ei voi antaa.

Antibioottiresistenssia voi ehkäistä antibioottien oikean käytön lisäksi rokotuksilla, hyvällä käsi- ja elintarvikehygienialla sekä noudattamalla turvaseksiä. Rokotukset ehkäisevät antibioottiresistenssiä, koska rokotettu pysyy terveenä. Rokottaminen ehkäisee virusinfektioita, joita saatetaan hoitaa turhaan antibiooteilla. Virusinfektion jälkitautina voi myös kehittyä sairaus, jonka hoidossa joudutaan käyttämään antibioottia. Uusilla rokotteilla saatetaan pystyä ehkäisemään niitäkin tauteja, joihin antibiootit eivät enää kunnolla tehoa.

Terveydenhuollossa on riski moniresistenttien bakteerien synnystä, koska siellä on infektioita sairastavia potilaita ja antibiootteja käytetään runsaasti. Siksi on tärkeää, että terveydenhuollossa työskentelevät noudattavat työpaikan hygieniaohjeistusta.

Kansalaisten ymmärrystä antibioottiresistenssistä pitää lisätä ottamalla asia puheeksi terveydenhuollon lisäksi esimerkiksi kouluissa.

Lääkäri päättää antibioottikuurin keston, ja potilas noudattaa lääkärin ohjetta. Yleistä ohjetta siitä, että kuurin voi lopettaa, kun oireet ovat kadonneet, ei voi antaa. Myös ulkomailla sikäläisen lääkärin määräämä antibioottikuuri on syytä syödä ohjeiden mukaan. Antibiootteja ei pidä kuitenkaan ostaa ulkomailla omatoimisesti, vaikka niitä ilman reseptiä myytäisiinkin. Turistin ei kannata ottaa matkalle satunnaisia antibiootteja varmuuden vuoksi. Eri sairauksiin on omat antibioottinsa, eikä sairauksia voi tietää etukäteen.

Reseptivapaata antibioottivoidetta pitäisi käyttää vain tulehtuneeseen haavaan.

Suomessa tilanne on torjuntatoimien vuoksi hyvä moniin muihin maihin verrattuna. Keski-Euroopassa tilanne on jo heikompi. Suomenkaan tilanne ei pysy hyvänä itsestään. Jos torjuntatoimet heikkenevät, tilanne huononee parissa vuodessa.

Joissakin maissa antibiootteja myydään ilman reseptiä, ja lääkärit saattavat määrätä antibiootteja liikaa. Internet hankaloittaa tilannetta kansainvälisesti, sillä antibiootteja pystyy ostamaan verkkokaupasta.

Suomessa suun kautta nautittavia antibiootteja ei saa ilman reseptiä. Reseptittä myydään ainoastaan antibioottivoidetta. Sitäkään ei pitäisi sivellä pikkunaarmuihin varmuuden vuoksi, vaan käyttää ainoastaan tulehtuneeseen haavaan. Muihin haavoihin voi käyttää antiseptisiä voiteita. Turha antibioottivoiteiden käyttö lisää resistenssiä. Esimerkiksi ihoinfektioiden hoitoon käytettävä fusiidihappo on jo menettänyt tehonsa noin 60 prosenttiin stafylokokkibakteereista.

Ihmisten ja eläinten terveys ovat yhteydessä toisiinsa. Maailmalla antibiootteja syötetään terveille eläimille rutiininomaisesti. Niitä käytetään maataloudessa ja kalankasvatuksessa lisäämään tuotantomääriä.

Suomessa mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimillä on kansainvälisesti katsottuna erittäin maltillista. Suomessa ei ole esimerkiksi tarvinnut lääkitä tuotantopolven broilereita mikrobilääkkeillä vuoden 2009 jälkeen. Suomessa lääkitään yksittäistä eläintä, kun muualla Euroopassa valtaosa mikrobilääkkeistä annetaan automaattisesti rehun tai juomaveden mukana. Antibiootteja pitäisi antaa eläimillekin vain, kun ne ovat sairaita. Ennaltaehkäisyä varten ovat rokotteet.

Ulkomaisista löytökoirista on löydetty yleisimmin käytetyille mikrobilääkkeille ­vastustuskykyisiä suolistoperäisiä bakteereita. Osa näistä bakteereista voi tarttua myös ihmiseen. ESBL-bakteerien esiintyvyys on noussut nelin­kertaiseksi. Esimerkiksi jopa puolet Venäjän ­koiratarhoilta tuoduista koirista on osoittautunut ESBL-bakteerin oireet­tomiksi kantajiksi. Venäläisistä löytö­koirista on löytynyt myös kolistiinille vastustuskykyisiä bakteereita. Kolistiinilla hoidetaan sellaisia ihmisten infektioita, joihin muut antibiootit eivät enää tehoa.

WHO kehottaa jäsenmaitaan laatimaan kansallisen suunnitelman anti­bioottiresistenssia vastaan. Kokonaisvastuuta lääkkeistä ei saa luovuttaa lääke­teollisuudelle. Lääkeyritykset saattavat pitää kannat­tavampana kehittää lääkkeitä kroonisiin tauteihin kuin kehittää uusia antibiootteja. On myös hyvä tiedostaa, että ­yritysten markkinointibudjetti saattaa ylittää anti­bioottiresistenssin riskeistä kertovaan ­tiedottamiseen varatun budjetin.

Suomessa antibioottiresistenssin seurannasta vastaa Terveyden ja ­hyvinvoinnin laitos. Se pitää yllä rekistereitä ja ohjelmia sekä tekee yhteis­työtä Euroopassa toimivien asiantuntija­verkostojen kanssa.

Julkaistu Tehy-lehdessä 5/2018.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Infektiotaudit ja rokotukset -yksikön johtava asiantuntija Jari Jalava. 
WHO: Global Action Plan On Antimicrobial Resistance.
Apteekkari 1/2018