Toisin kuin ahmimishäiriötä eli bulimiaa sairastava henkilö, ahmintahäiriötä sairastava ei oksenna eikä käytä laksatiiveja tai diureetteja. Tämän vuoksi ahmintahäiriö johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja siihen liittyviin sairauksiin. Myös mielenterveys on vaarassa, sillä ahminta aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta.
Koska ahmija häpeää syömistään, hän syö yksin, turvassa tuomitsevilta katseilta. Hän voi elää rankkaa kaksoiselämää: vieraiden läsnäollessa hän syö kohtuudella, yksin rajattomasti.
Monesti hän myös on yksinäinen. Usein syy hallitsemattomaan syömiseen on tunnekuohussa ja kielteisissä tunteissa. Syöminen helpottaa oloa, sillä konkreettisena tekemisenä se vie ajatukset pois kipeistä asioista ja kokemuksista.
Ähky turruttaa ja auttaa nielemään pahan mielen. Vähitellen ahminnasta tulee keino hallinta ahdistusta, sillä muita keinoja ei BED-potilaalla ole.
– Ahdistuksen vastustaminen voi olla vaikeaa siksikin, että tapa käsitellä tunteita syömällä on usein lapsuudesta tuttu. Tikkari tyynnyttää itkevän lapsen. Joskus ahminta on keino palkita itseä ja lisätä hyvää oloa.
Ahmija ei välttämättä osaa eritellä tilannetta tai tunnetta syömisensä takana. Kyse voi olla epämääräisestä ahdistuksesta ja vellovasta, selittämättömästä pahasta olosta.
– Potilaat kuvaavat syömiskohtauksen jälkeistä tilaa nuijanukutukseksi. Menetelmä on siis ilmeisen tehokas. Valitettavasti pahan olon nuijiminen matalaksi auttaa vain hetken. Tunteita ei voi syödä pois, Katarina Meskanen korostaa.
Ahmintakoukku on kavala. Kun ihminen syö toistuvasti yli fysiologisen tarpeensa, elimistön kylläisyysmekanismi häiriintyy ja kyky tuntea nälkää katoaa. Näin syödyn ruoan määrä kasvaa entisestään.
– Koska BED lihottaa, sitä potevat ovat jojoilijoita ja kaiken kokeilleita laihduttamisen ammattilaisia. Kova ja ankara laihduttaminen kuitenkin altistaa ahmimiselle.
Syy ahmintahäiriön yleisyyteen on ristiriitaisessa suhtautumisessa ruokaan.
Arviolta kolme prosenttia väestöstä sairastaa ahmintahäiriötä. Toisin kuin muut syömishäiriöt, BED on myös aikuisten sairaus. Valtaosa sairastuneista on naisia.
Katarina Meskanen uskoo, että syy ahmintahäiriön yleisyyteen on pitkälti nykyisessä ristiriitaisessa suhtautumistavassa ruokaan.
Ruoka on menettänyt merkityksensä viattomana mahan täytteenä. Samaan aikaan kun siitä on tullut trendikäs harrastus, joka toinen suomalainen on ylipainoinen. Vaikka BED on yleinen sairaus, sen tunnistaminen voi olla vaikeaa.
– Toistuvat laihdutuskuurit ja ankaruus itseä kohtaan voivat kieliä ahmintahäiriöstä. Ulkomuoto ja paino määrittävät ahmijan minäkuvaa.
Ellei suhde omaan kehoon ole vakaa, raskaus voi altistaa ahminnalle kehossa tapahtuvien muutosten vuoksi.
Jos epäily ahmintahäiriöstä herää, asiaa kannattaa kysyä potilaalta suoraan. Kadottaako hän toisinaan syömisen kontrollin tai huolestuttaako häntä syömisessä jokin asia? Paino kannattaa ohittaa puheissa ainakin aluksi, koska ahmintahäiriötä sairastavat kohtaavat turhan usein syyllistäviä ennakkoluuloja ylipainonsa vuoksi.
Mahdollinen ahmintahäiriöepäily vahvistuu BES-syömistapakyselyn (Binge Eating Scale) avulla.
Ahmintahäiriö diagnosoidaan, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödyn ruoan määrä ylittää useimpien ihmisten vastaavassa ajassa syömän ruoan määrän. Hänestä tuntuu, ettei hän hallitse eikä pysty keskeyttämään syömistään.
Lisäksi vähintään kolmen seuraavista on täytyttävä: syöminen on poikkeuksellinen nopeaa, sitä jatkuu epämukavuuteen saakka, määrät ovat suuria ja näläntunne puuttuu, potilas syö häpeän vuoksi yksin ja ylensyöntiä seuraa itseinho.
Ahmintakohtauksia tulee olla vähintään kerran viikossa ja niiden tulee jatkua ainakin kolmen kuukauden ajan.
Säännöllinen sairaanhoitajan tai ravitsemusterapeutin tuki helpottaa ahminnasta eroon pääsyä.
Liikkeelle lähdetään säännöllisestä ruokarytmistä ja tasapainoisesta ruokavaliosta. Vasta kun syömisen fysiologiset tarpeet on tyydytetty, voidaan työstää sen taustalla olevia psyykkisiä syitä. Niihin saatetaan tarvita sairaanhoitajan keskusteluavun sijaan psykoterapeutin apua.
Netistä löytyy Husin asiantuntijoiden laatima, portaittain etenevä Irti ahminnasta -hoito-ohjelma, jota potilas voi käyttää yksin tai yhdessä ammattilaisen kanssa.
Hoito-ohjelma sisältää tehtäviä, joiden suorittamiseen potilaalle on hyvä antaa pari viikkoa aikaa. Syömishäiriöliitto SYLI palvelee sekä ammattilaisia että potilaita, joille se tarjoaa muun muassa vertaistukea.
Ahmintahäiriötä sairastava pärjää useimmiten perusterveydenhuollon avulla, kunhan tapaamiset ovat säännöllisiä ja tavoitteellisia. Tarvittaessa apua saa erikoissairaanhoidon syömishäiriöiden työryhmistä tai -klinikoilta. Arvioiden mukaan sairastuneista noin puolet toipuu täysin.
Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen ja Minna Nalbantoglu (toim.): Irti ahminnasta. Duodecim. 2013.
Irti ahminnasta
Itsehoito
-
Syyn selvittäminen
-
Syy ahmintaan löytyy usein yhdistetyn ruoka- ja tunnepäiväkirjan avulla. Siihen kirjataan syömistä edeltävä tilanne tunteineen.
-
Uudet tavat
-
Jos keskustelu toisen ihmisen kanssa ei onnistu, ikäviä tunteita voi purkaa vaikka liikkuen tai laittamalla tunteet paperille.
-
Myönteisyys. Ellei myönteisiä tunteita varta vasten etsi ja vaali, ne jäävät kielteisten tunteiden jalkoihin.
-
Ahminnan pysäyttäminen. Herkun voi laittaa hetkeksi sivuun ja antaa itselleen luvan palata siihen viiden minuutin kuluttua. Kuluvaa aikaa varten on hyvä olla ennakkosuunnitelma.Vähitellen aikaa voi pidentää.
Teksti Virve Järvinen
Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2015
