Sinulle, joka raivostuit odottaessasi hoitovuoroasi

Olit syystäkin vihainen. Olit odottanut maailman parhaaseen lukeutuvaa hoitoa tuntikausia. Vihdoin olisi tullut sinun vuorosi, mutta jouduimmekin priorisoimaan kriittisemmässä tilassa olevia potilaita ohitsesi.

Kipusi lisääntyi ja mielesi synkkeni entisestään. Olit olettanut, että jossain säällisessä ajassa ehdimme arvioida päivystyksessä mielenterveytesi tilaa yhdessä psykiatrin kanssa. Tuntien kuluessa hätäsi syveni hallitsemattomaksi. Menit paniikkiin ja mietit itsesi tappamista. Pelkäsit, että olimme unohtaneet ja hylänneet sinut.

Tapasimme sinut aivan liian myöhään. Olit puolustuskannalla, raivosit ja huusit tuskaasi. Sinua oli mielestäsi kohdeltu kuin roskaa päivystyksen käytävillä. Kukaan ei oikeasti välitä, sait hyökyaaltoina tulevien itkuryöppyjen välistä vaikerrettua.

Psykiatrisena sairaanhoitajana pahoittelin aidosti sitä, että olit joutunut odottamaan niin kauan. Ei ole sinun vikasi, ettei terveysasemalla tai akuuttipsykiatrissa ollut vapaita aikoja ja tulit päivystykseen. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa siihen, että meiltä puuttuu psykiatreja ja hoitajia niin, että hädin tuskin lait toteutuivat.

Sinä päivänä työtiimistäni puuttui viidestä hoitajasta kaksi. Minä olin keikkasairaanhoitajana kolmas hoitajista. Olin yhtä huolissani sinusta kuin kymmenistä jonossa olevista ihmiskohtaloista. Tunsin, miten toteutumattomien hoitojaksojen määrä valui mielen kipuna päivystyksen käytäville.

Koetin keskittyä arvioimaan, mitä voisimme tehdä hyväksesi. Tiesin, ettei psykiatrisen sairaalan osastoilla olisi yhtään vuodepaikkaa vapaana. Kuultuani hätäsi syvyyden arvioin oikein, että psykiatri ottaisi sinut silti ylipaikalle.

Et nähnyt, miten lähdin päivystyksen arviointitapaamisesta pala kurkussa takaisin osastolle ottamaan sinua vastaan ja petaaman patjan täyden potilashuoneen lattialle. Samalla tyynnyttelin vastuupotilaitani, joiden luokse olin sanonut palaavani jo monta tuntia sitten. 

Annoin sinusta raportin työtiimilleni, avasin potilastietojärjestelmästä hoitojakson, tilasin aamuksi laboratoriokokeesi, kirjasin allergiasi ruokatilausjärjestelmään, jaoin lääkkeesi, annoin sinulle tulokaavakkeita, annoin puuttuvat hygieniatarvikkeet ja sait puhtaat vaatteet yön yli. Sitten pahoittelin lähteväni arvioimaan seuraavaa päivystysjonossa tuskastuneena odottavaa potilasta.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tavalla syyllistä sinua raivostumisestasi, ei puolustella kiireitäni tai työnantajaani. Tarkoitukseni on kertoa, että olet syystäkin vihainen. Olen kanssasi pettynyt siihen, ettemme tässä hoitajapulassa kykene parempaan. 

Meitä keikkasairaanhoitajia tarvitaan, koska vakituisiin hoitajan paikkoihin ei riitä hakijoita. Potilas- ja työturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportit näyttävät muuttuvan johtoportaissa hyväksyttäväksi dataksi. Työolot ja palkka eivät ole kunnossa.

Pahinta on, että työssäjaksaminen, työnilo ja mielenterveyden hoitotyön merkityksellisyys ovat alkaneet mielessäni horjua. Haluaisin auttaa, olla vierelläsi, kuulla sinua ja nähdä sinun toipuvan. Teen kaikkeni, jotta oikeutesi hyvään hoitoon toteutuisi. Pahinta on tietää, ettei niin kohdallasi käynyt. Jos vain jaksat, niin pidetään yhdessä ääntä, ettei näin voi vuositolkulla jatkua. Sinä ansaitset parempaa kohtaamista ja hoitoa.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.