Veroeuroja raskaussyrjintään – vaadi vaaliehdokkaalta vastauksia

Oletko miettinyt, mihin palkastasi vähennettävät veroeurot konkreettisesti käytetään? Tiesitkö, että niitä käytetään myös raskaussyrjinnästä maksettaviin korvauksiin?

Raskauteen perustuva syrjintä on työelämässä huomattavan yleistä. Tämä selviää Tilastokeskuksen sosiaali- ja terveysministeriölle tekemästä selvityksestä. Jopa tasa-arvoasioista vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen kirjoitti aiheesta viime syksyllä blogin otsikolla Raskaussyrjintä on järkyttävän yleistä – näin ei voi jatkua! Mutta jatkuupa se silti – ministerin pöyristymisestä huolimatta.

Vaikka raskaussyrjintää kokee Suomessa joka neljäs raskaana oleva, oikeudenkäyntejä on oikeuslaitoksen tilastoissa todella vähän. Tähän on monta syytä. Oikeudenkäynnit ovat raskaita, vaikka ammattiliitto antaa vahvan suojan. Vastasyntyneen kanssa on parempaakin tekemistä kuin stressata riitelystä, vaikka työnantaja olisi kohdellut miten huonosti tahansa.

Niistäkin tapauksista, joista oikeusjuttu nostetaan, iso osa sovitaan ennen oikeudenkäyntiä eli tehyläinen saa korvauksen sopimalla. Sopimalla työnantajat haluavat välttää julkisen tuomion ja huomion. Ne tapaukset, jotka puidaan tuomioon saakka, me Tehynä voitamme todella usein.

Hus kertoi pari viikkoa sitten MTV Uutisille, ettei se hyväksy raskaussyrjintää. Husin mukaan se on joutunut maksamaan kahdesti korvauksia asiassa, jossa työntekijän määräaikaista työsuhdetta ei ole jatkettu perhevapaan aikana.

Kun meidän Tehyn juristimme Päivi Vanninen kuuli Husin kommentin, hän totesi sen osoittavan, että hyvitykset ovat liian pieniä. Jos summat olisivat suurempia, tuomioiden oikea lukumäärä voisi jäädä myös työnantajan mieleen. Pelkästään Tehy on kertonut viime vuosina useammasta tapauksesta. Laskin kolmen Husin saaman tuomion kustannukset, ja ne kipusivat yli 100 000 euroon. Lisäksi juttuja on sovittu ja korvauksia on siis maksettu ilman tuomiota.

Voi myös olettaa, ettei Tehy ole ainoa, joka on käräjöinyt raskaussyrjinnästä Suomen toiseksi suurinta työnantajaa vastaan.

Hyvinvointialueet, kunnat tai valtio eivät erittele raskaussyrjintään uponneita kustannuksia, vaan ne ovat osana muita henkilöstökuluja. Toisin sanoen me veronmaksajat emme pysty tarkistamaan, paljonko verovaroja tähän laittomaan toimintaan kuluu. Oikeudenkäyntikuluineen puhumme todella suurista summista.

Alue- ja kuntavaalien kampanjointi on käynnissä. Mitäpä jos kysyisit ehdokkailta vaalitelttojen nakkimukien äärellä, osaavatko he arvioida, paljonko heidän alueellaan poltetaan rahaa raskaussyrjintään. Vaadi flaikun sijaan vastauksia.