Maailman onnellisimman maan vanhemmat joutuivat järjestämään pari viikkoa sitten mielenilmauksen Helsingin varhaiskasvatuksen vakavasta tilanteesta. Senaatintorille kokoontui satoja vanhempia lapsineen vaatimaan perusoikeuksien toteutumista. Se oli pysäyttävää. Navetta on tulessa eikä kukaan tunnu sammuttavan paloa.
Vanhemmat pyysivät minua pitämään tilaisuudessa puheen. Se oli kunniatehtävä. Kohdistin sanani kaikkein tärkeimmille: lapsille. Kerroin olevani surullinen siitä, että he joutuvat vaatimaan itselleen parempaa varhaiskasvatusta, vaikka he ovat ansainneet vain ja ainoastaan parasta.
Kerroin, että olen työskennellyt päiväkodissa, ja kysyin, tunsivatko he tämän laulun, jota olin päiväkodissa laulanut: ”Autolla ajetaan varo-varovasti, ettei kaatuisi…”
”KALLIS LASTI!” kajahtivat silloin heleät äänet yleisöstä.