Ja sitten minä sain siskon työni kautta. Sielunsiskon. Yhdessä ollaan taisteltu kollegoiden puolesta, Porvoon synnytysten ja koko sairaalan puolesta. Työroolit ovat vuosien varrella vaihtuneet. Siskous säilynyt.
Ja niin elämä kuljettaa, että siinä me seistään, rinta rinnan, lakkovahteina sunnuntaiaamuna klo 6.45 siellä, missä sisaruus syntyi. Porvoon sairaalan synnytysosastolla. Jota ei enää ole. Mutta sairaala onneksi edelleen on. Ja kollegat siellä. Siksi me lakkoilemme: että jatkossakin olisi kollegoita riittävästi. Karin; du kära o nära. Min syster.”
Töissä ei tarvitse ystävystyä, mutta työpaikalla ketään ei saa jättää yksin. Vastuu yksinäisyyden lievittämisestä on meillä kaikilla, korosti yksinäisyyden tutkija ja opetusneuvos Niina Junttila Tehy-lehden 2/2020 haastattelussa.
”Lopetetaan se huomiotta ja ulkopuolelle jättäminen. Ei päästetä ketään tipahtamaan verkostojen ulkopuolelle. Kilautetaan kaverille, tervehditään vastaantulijaa, kysytään työpaikan hiljaiselta, mitä sinulle kuuluu ja kuunnellaan vastaus ilman kiirettä.”
Aktiivinen työtoveruus parantaa koko työyhteisön hyvinvointia, joten jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään, millainen työkaveri minä olen. Turun kauppakorkeakoulun professori Satu Teerikangas on todennut (Tehy-lehti 11/2020), että hyviä työkavereita yhdistää tutkitusti hymy. Aktiivisen työkaveruuden työyhteisöissä nousee esiin yksi yhteinen piirre: niissä hymyillään ja tervehditään aamulla. Teerikangas on tutkimustuloksesta hämmästynyt.
”Löysimme yksinkertaisen asian, hyvät käytöstavat, joka tiivistää aktiivisen työkaveruuden olemuksen.”
Toivon työpäivääsi hymyjä sekä aikaa istahtaa kahvihuoneeseen työkaverin kanssa kysyäksesi, mitä sinulle kuuluu.
