Tammikuu on ollut monelle päihteetön nenänvalkaisukuukausi. Sen aikana on ollut mahdollisuus peilata tapojaan ja rutiinejaan sekä niiden vaikutusta elämäänsä. Tammikuuta enemmän on kuitenkin merkitystä sillä, mitä tapahtuu tipattoman jälkeen, kun alkaa normaali arki.
Helmikuun numerossa kerromme päihderiippuvuudesta. Aihe on työpaikoilla usein vaikea ja vaiettu. Alkoholin ja muiden päihdyttävien aineiden käyttöön ei ole helppo puuttua, vaikka niiden vaikutukset näkyvät työkyvyssä, ilmapiirissä ja potilasturvallisuudessa.
Vaikeat asiat ovat juuri niitä, joista on tärkeintä puhua. Toistuvat krapulat, väsymys, ärtyisyys tai hallitsematon ”juhliminen” voidaan ohittaa työyhteisössä sietämällä – niiden edessä ollaan liian usein hiljaa. Moni pelkää puuttua, koska asia on arka, tai ei tiedä, miten ilmiselvistäkään oireista kärsivää työkaveria voisi lähestyä. Moni epäröi kysyä, mitä sinulle oikeasti kuuluu, koska päihderiippuvainen on selittämisen ja peittelyn mestari, joskus vihainenkin.
Ongelmasta vaikeneminen pahentaa tilannetta eikä auta ketään: ei päihteistä kärsivää, ei työyhteisöä eikä potilaita, joita varten hoitotyötä tehdään.
