”Väsynyt, pahantuulinen ja kyyninen” – Emmi Suomalainen tajusi muistuttavansa entistä ohjaajaansa, jollaiseksi hän ei aikonut ikinä tulla

Suuri osa oppimisesta jää työharjoitteluiden varaan, jos käytännön harjoittelutunteja ja luentoja on oppilaitoksessa niukasti.

Ongelma ei olisi kovinkaan suuri, jos harjoittelupaikkojen ohjaajat pystyisivät muodostamaan kunnollisen ohjaussuhteen ja heillä olisi aito halu siirtää osaamistaan eteenpäin. Liian usein tilanne on kuitenkin kaukana tästä ideaalista. Olen kokenut sen ensin opiskelijan ja sitten ohjaajan roolissa.

Muistan hyvin sen ahdistuksen, joka iski joka aamu tiettyyn työharjoitteluun lähtiessäni. Koin jostain syystä, ettei ohjaajani pitänyt minusta lainkaan.

Tunsin olevani jatkuvasti ainoastaan tiellä, pelkkä rasittava keltanokka. Kokematon tietysti olinkin, olinhan vasta toisessa tai kolmannessa harjoittelussani. Purin hammasta, suoritin jakson loppuun ja päätin, ettei minusta ikinä tulisi ohjaajani kaltaista koppavaa äksyilijää.

Myöhemmissä harjoitteluissa sain onneksi myös lämpimän lempeitä ohjaajia, joista sittemmin tuli tärkeitä roolimallejani.

Ensimmäiset omat opiskelijani sain, kun olin valmistunut ja työskennellyt jonkin aikaa päivystyksessä. Stressasin, osaanko neuvoa riittävän hyvin. Osaanko olla kannustava, helposti lähestyttävä ja kaikkea sitä, mitä olin aikoinaan toivonut omilta ohjaajiltani.

Huoleni osoittautui nopeasti turhaksi: sain kehuja asioiden perusteellisesta selittämisestä ja ystävällisyydestä. Vähitellen opin jopa nauttimaan opiskelijoiden ohjaamisesta.

Vuodet kuluivat, työtahti kiihtyi ja niin kiihtyi ohjattavien opiskelijoiden virtakin.

Erään työvuoron alussa, kun minun piti ottaa vastaan uusi harjoittelija, päässäni kliksahti. Tajusin, että olin aivan yhtä väsynyt, pahantuulinen ja kyyninen kuin se ohjaajani, jollaiseksi en ikinä aikonut tulla.

Ymmärsin, että äksyilevän ohjaajani käytös oli johtunut kohtuuttomasta kuormittuneisuudesta.

Tuossa hetkessä ei ollut ulkoisesti mitään dramaattista, mutta mielessäni muuttui kaksi asiaa. Ensinnäkin ymmärsin, että äksyilevän ohjaajani käytös oli johtunut kohtuuttomasta kuormittuneisuudesta, ei tieten tahtoen minuun suunnatusta ilkeydestä.

Toiseksi käsitin, että minun olisi vaihdettava pikimmiten työpaikkaa, mikäli halusin tehdä arvojeni mukaista hoitotyötä ja kehittyä ohjaajaidoleideni kaltaiseksi hoitajaksi. Sellaiseksi, jolla riittää voimia niin potilaiden, opiskelijoiden kuin kollegoiden murheiden kuunteluun.

Emmi Suomalainen on sairaanhoitaja ja sanataiteen opiskelija, jota kiinnostavat ihmisyyden mysteerit. Siksi hän pysähtyy mielellään asiakkaidensa tarinoiden äärelle.