Millariikka Rytkönen: Minun heimoni maailmassa

Tuleva kollega kirjoitti minulle kesällä Instagramissa yksityisviestin, jossa kertoi hakeneensa kätilöopintoihin. Haave kätilöydestä oli syttynyt, kun hän oli seurannut Instagramissa, miten puhuin ammatistani ja koko edustamastani alasta somessa.

Samaan aikaan X:ssä, entisessä Twitterissä, keski-ikäiset miesoletetut, jotka eivät työskentele alallamme, kävivät kilpaöyhötystä siitä, kuka solvaisi minua rumimmin siitä, mitä olen heidän nähdäkseen tehnyt edustamalleni alalle. ”Tämä muija singlehandedly tappoi koko hoitoalan.”

Minulla on vieläkin ikävä rivityötäni, vaikka siirryin esihenkilötehtäviin yli 11 vuotta sitten. En ole päivääkään katunut alanvalintaani ja sitä, että avasin terveydenhuolto-oppilaitoksen ovet tasan 30 vuotta sitten.

Muistan edelleen, miltä tuntui avata valintakirje lähihoitajaopintoihin ja miltä tuntui saada paikka Helsingin väliaikaisesta ammattikorkeakoulusta kätilötyön linjalta. Muistan, millainen hinku ja halu minulla oli onnistua pääsykokeissa tavoitellessani jatko-opintopaikkaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa varten.

Muistan, miltä ensimmäisten haalarimerkkien ompeleminen tuntui tuoreena kätilöopiskelijana. Muistan, miten pelottavaa oli tehdä ensimmäinen sisätutkimus tai kohdata kuoleman hetki. Muistan, miltä tuntui tehdä virhe lääkityksenannossa ja kertoa sekaannuksesta ohjaajalle.

Muistan, miltä tuntui saada kirjallinen arviointi harjoittelusta ja lukea sanat ”Erittäin hyvää kätilöainesta. Tervetuloa työyhteisöön!” Muistan, miltä tuntui tajuta, että tämä on minun alani, minun heimoni ja minun paikkani maailmassa.

Yhdessä voimme estää synkän paluun menneisyyteen.

Ja juuri siksi haluan yhdessä teidän kanssanne puolustaa alaamme juuri niin ärhäkkäästi kuin tilanne vaatii. Juuri siksi meidän on jälleen yhdessä taisteltava, jotta voimme estää pääministeri Orpon hallituksen suunnitteilla olevan rakenteellisesti syrjivän lainsäädännön, jolla naisvaltaiset alat tuomitaan pysyvästi palkkakuoppaan.

Yhdessä voimme estää synkän paluun menneisyyteen. Muutoin todistamme pian tasa-arvon romuttumista Suomessa.

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota, sanoi Tove Jansson. Tiedän itse, että ei ole konstikaan olla rohkea, kun olemme yhdessä. Koska yksin voi pyytää, mutta joukolla voi vaatia. Meidän upean alamme äärellä kannattaa olla rohkea ja pelastaa se. Yhdessä.

Lue lisää: Tehyläiset torille – Mielenosoitus hallituksen suunnittelemia heikennyksiä vastaan syyskuun 20. päivä