Istun kahvilan pöydässä ja tuijotan kurssin tavoitteita Learn-alustalla.
Päässä ajatukset hairahtelevat minne sattuvat ja oikeastaan tekisi ennemmin mieli tehdä kuperkeikkoja. Juuri sen takia istun nyt kahvilassa: täällä on sosiaalinen paine olla tekemättä kuperkeikkoja. Muutaman kotipäivän jälkeen ajattelin testata tätä vaihtoehtoa.
Aloitin koulunkäynnin tammikuussa ja pian huomasin, että etäopiskeleminen vaatii yllättävän paljon totuttelua. Kukaan ei ole vahtimassa minua eikä kerro, mitä se opettaja just sanoikaan. Kissa sen sijaan tarjoaa minulle kotona täyden tukensa kehräämällä sylissäni, välillä kuulokkeideni mikrofonia pureskellen.
Olen täysi noviisi etätyöskentelyssä ja myönnän ennakkoasenteeni. Oletin istuvani ylhäisessä yksinäisyydessäni tietokoneen sinivalon kajossa. Opiskelu on kuitenkin osoittautunut hyvin vuorovaikutteiseksi ja monimuotoiseksi.