Tehyn puheenjohtaja: Sukupolvi Y on juuri sopivan itsekästä ja ärhäkkää ay-väkeä

Olen pussikaljasukupolven tuotos. Aikalaiseni, 70-luvulla syntyneet, ovat se X-sukupolvi, jota 1990-luvun laman aikaan nimiteltiin pullamössösukupolveksi.

Meidän nuoruudessamme tupakointi oli aikuisuuden merkki, Neuvostoliitto romahti ja Suomi riutui massatyöttömyyden kourissa. Kun siirryimme työelämään, laman arvet eivät olleet vielä parantuneet ja vaikea yhteiskunnallinen tilanne oli muovannut meistä nöyriä pätkätyöläisiä.

Muistan närkästyksen kahvihuoneessa, kun olin saanut vakinaisen toimen kätilönä – vain viiden vuoden pätkätyöläisyyden jälkeen. Ennen sitä oli tehty vähintään 12 vuotta silpputyösuhteita ennen kuin oli toivoakaan vakipaikasta.

Työelämän kirjoittamattomat säännöt juurtuivat vielä X-sukupolveen varsin sujuvasti. Kahvihuoneiden rauha säilyi, kunnes sisään astui uusi sukupolvi Y. Heillä ei ollutkaan enää tavoitteena saada Arabian vuosilautasta kiitokseksi 40 vuoden urasta saman työnantajan palveluksessa.

He vaativat tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä ja ovat valmiita vaihtamaan työnantajaansa monta kertaa työuransa aikana. Tätä työyhteisömme uutta sukupolvea kiinnostaa muukin kuin työ.

Toisaalta, kuten Suomen historian professori Juha Siltala on korostanut, suurin osa nykynuorisosta on saanut elää turvallisen lapsuuden, mistä on heille etua niin työelämässä kuin sosiaalisissa suhteissa. Mikään ei professorin mukaan viittaa siihen, että tämä sukupolvi vieroksuisi töitä.

Olen pohtinut sukupolvien törmäyskurssia niin rivityöntekijänä, lähiesimiehenä kuin meidän Tehy-perheen kipparina. Miksi suhtautuminen työhön on jollakin tapaa kiveen hakattu ja kahvihuoneiden parlamenteissa sanattomasti sovittu?

Miksi koemme uuden sukupolven olevan laiskaa, jos he eivät mukisematta suostu sote-alamme kirjoitettuihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin ja haluavat itselleen parempaa työ- ja siviilielämää?

Näen Y-sukupolven juuri sopivan itsekkäänä ja ärhäkkänä tulevaisuuden ay-väkenä. Tämä #eikäy-sukupolvi osaa vetää rajat työpaikoilla. Ammattiyhdistysliikkeessä tulee antaa heille tilaa, sillä heissä on ay-liikkeen tulevaisuus. He ovat tiedostava ikäpolvi, joka ei uhraudu päivästä toiseen tuplavuoroon jättäen oman elämänsä pauselle.

Pian saamme työkavereiksemme Z-sukupolven, 2000-luvun alussa syntyneet. Heitä on vaikea yllättää uusilla teknologisilla innovaatioilla.

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen on veikannut, että zetoja määrittäväksi sukupolvikokemukseksi tulee downshiftaaminen eli elämän kohtuullistaminen. Se, miten kahvihuoneparlamentti heihin suhtautuu, jää nähtäväksi.

Itse uskon vahvasti, että niin ay-liike kuin sotekin jää osaaviin käsiin. Tätä kirjoittaessani lukutaidoton esikoululaiseni on itsenäisesti löytänyt puhelimesta Siri-toiminnon ja sanelee laitteelle hitaasti ”näytä ii äf koon parhaat maalit”. Ehkä hän pärjää myös tulevaisuuden työelämässä.