Työn vaihtelevuus on asia, josta tehyläiset saavat virtaa.
Uteliaisuus. Siitä se minulla lähti.
Kun nuorena mietin, mitä ihmettä opiskelisin, arvelin, että toimittajan työssä en kyllästyisi. Saisin olla luvan kanssa utelias. Saisin kysyä suoraan asioista, jotka askarruttavat mieltäni. Saisin kohdata ihmisiä ja oppia jatkuvasti uutta. Saisin yrittää tehdä maailmasta ymmärrettävämpää.
Vielä tänäänkin samat asiat ovat minusta tässä työssä parasta. Nykyisin minulla on vielä sellainen onni, että saan kysyä kysymyksiä juuri teiltä, tehyläiset.
Viimeksi kysyin tätä: Mikä on työssäsi parasta?
Kysymys liittyi kirjoituskilpailuun, jonka päätimme käynnistää siksi, että viime aikoina hoitotyöstä on mediassa nostettu esiin paljon kielteisiä puolia. On puhuttu kovasta kiireestä, henkilökuntavajeesta, alanvaihdosta ja eettisestä stressistä.
Niistä pitääkin puhua, koska miten muuten mikään muuttuisi.
Niiden rinnalla on kuitenkin myös paljon hyvää. ”Paras työ, minkä tiedän”, kirjoitti eräs kisaan osallistunut.
”Tämä työ, tätä minä rakastan.”
Kirjoituskilpailun vastauksista nousi kolme asiaa, jotka tekevät tehyläisestä työstä innostavaa päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen:
1. Työn vaihtelevuus. Ei ole kahta samanlaista päivää.
2. Ihmisten kohtaaminen ja auttaminen. Ne hetket, kun on saatu asiat menemään parempaan suuntaan.
3. Mahtava työporukka. Yhtä aikaa hersyvä huumori ja hiljainen tunne toisten tuesta.
Siinä on erinomaisia aineksia hyvään työpaikkaan ja työssä jaksamiseen. Jokainen kokkaaja kuitenkin tietää, ettei pelkillä hyvillä aineksilla välttämättä synny hyvää lopputulosta. Tarvitaan muutakin. Näin sen eräs tehyläinen sanoitti:
”Parhaisiin hetkiin työssäni liittyy aina asiakkaan kanssa yhdessä tekeminen ja yhdessä oivaltaminen. Uskon, että moni on kanssani samaa mieltä. Esitänpä tässä siis ylemmille tahoille toiveen, että jatkossakin asiakkaille olisi riittävästi aikaa. Läsnäoloa ei voi tarjoilla liukuhihnalla.”
