Valinnat ovat vaikeita, esimerkiksi tällaisia: Tinginkö hampaiden pesusta, jalkojen hoidosta, fyysisen toimintakyvyn tukemisesta tai mahdollisesti alapesuista? Jätänkö puolet ruuasta syöttämättä, kun syöminen on niin hidasta? Kun en ehdi viedä potilasta vessaan, sanon hänelle, että sinulla on vaippa, tee tarpeesi siihen.
Vastauksissa toistui tämä: En ehdi kohdata, kuunnella ja koskettaa.
Kiireen vuoksi ammattilaiset joutuvat jatkuvasti arvioimaan tehtäviensä tärkeysjärjestystä. Työ on pelkkää valintojen tekemistä ja stressiä. Täytyy valita, kuka ansaitsee joutua sen uhriksi, että pidän ruokataukoni.
Eettinen stressi on luonteeltaan sellaista, ettei se pyyhkiydy mielestä pois kovin helposti. Vastaajista 90 prosenttia kertoi pohtivansa työpaikan valintatilanteita vapaa-ajallaan. He kuvailivat, että työ tulee kotiin muun muassa ärtyisyytenä, painajaisina ja itkuna.
Jos tunnelin päässä ei näy valoa, voi olla helpompaa etsiä uusi reitti. Moni vastaaja oli miettinyt, jaksaako nykyisessä työssään. Sopivassa hetkessä saatan vaihtaa alaa, vaikka on ikääkin. Elämännälkää, sydäntä ja motivaatiota löytyy.
Jos yhä useamman sydän lakkaa sykkimästä sote-alalle, suomalainen yhteiskunta on pulassa. Siksi eettisestä stressistä on puhuttava ja siihen on puututtava. Kiitos teille sadoille, jotka vastasitte kyselyyn ja puhuitte.
Löytyisikö valtiovallalta tekoja tilanteen korjaamiseksi?
Lue lisää:
Tehy-lehden kyselyn pohjalta tehdyn jutun eettistä stressiä käsittelevän jutun voit lukea täältä.
