Norppa-live vai Dalai-lama? Tehyn Rytkönen kertoo, mikä tepsii neuvotteluissa

Mikä on neuvottelustrategiasi tulevalla liittokierroksella? kysyttiin minulta yllättävän usein viime syksynä Tehyn puheenjohtajaehdokkaiden vaalitenteissä. Vastasin jokaisella kerralla samoin. Sanoin, etten halua syöttää Kuntatyönantajien Markku Jalosen lapaan. Kerroin pääpiirteittäin, että strategia luodaan meillä Tehyssä yhdessä ja tavoitteena on aina neuvottelun tie. Päämääränä ei ole päätyä valtakunnansovittelijan konttoriin Bulevardille, koska sovittelussa ei ole yhtään voittajaa.

Liittokierros saatiin maaliin helmikuussa. Samalla alkoi kuulua kritiikkiä siitä, miksi en vienyt jäsenistöä lakkoon enkä lähtenyt katsomaan, saisiko valtakunnansovittelijan luota paremman sopimuksen. Jäsenilloissa vastasin ihmetykseen ja muistutin Bulevardin pelisäännöistä. Sieltä ei tulla ulos voittajina.

Kysyin jäsenilloissa, mitä tapahtuu ajamalleni asialle, jos törmään seinään kuvitellessani, että seinä kyllä väistyy – kunhan olen vain tarpeeksi päättäväinen seinäänjuoksija. Omassa nuoruudessani Kolmas Nainen lauloi, että ”oli seinä vahvempi autoa”. Tiedän sen olevan myös Rytköstä vahvempi. Siksi barrikadit kannattaa purkaa yhdessä eikä rakentaa niitä lisää.

Tartuin mielenkiinnolla valtakunnansovittelija Minna Helteen huhtikuussa julkaisemaan kirjaan Järki ja tunteet. Naisen, jonka luota halusin pysyä poissa liittokierroksella. Jos minun tärkein tavoitteeni oli kiertää Bulevardin konttori kaukaa, Minna Helteen tavoitteena on nolla asiakasta. Helle kertoo kirjassaan, ettei hänen luotaan ole saatavissa mitään ylimääräistä hyvää, jonka vuoksi sinne kannattaisi tulla. ”Tarjolla ei ole rahasäkkejä eikä poppaskonsteja”.

Helteen oivallukset riidoista, neuvotteluista ja sopimisesta ovat koukuttavaa luettavaa. Eikä vähiten siksi, että hän päästää lukijan kurkistamaan kulissien taakse omaan neuvottelutaidon korkeakouluunsa, Tehyn työtaisteluun vuonna 2007, jolloin hän toimi Tehyn neuvottelujohtajana.

Tammikuussa Iltalehden toimittaja Olli Ainola sivalsi Hellettä kolumnissaan, että ”valtakunnansovittelijasta tuli valtakunnanlomailija”. Ainola nälvi Hellettä tämän Instagram-tilin perusteella.

Kolumni sai aikaan ilahduttavan vastareaktion Twitterissä: ihmiset alkoivat tulkitsemaan itseään omien Insta-tiliensä perusteella aihetunnisteella #valtakunnanlomailija.

Itse tuohduin Helteen asiattomasta arvostelusta ja tuumin, että onneksi minun nuoruudessani valtakunnansovittelijalla ei ollut some-tilejä. Pelkät iltapäivälehtien lööpit muodostivat nuorelle naisenalulle vahvan mielikuvan työmarkkinajohtajista. Viinapäissään riehunut ja poliisien raudoittama valtakunnan rauhanneuvottelija ei luonut työmarkkinakentästä kovin mairittelevaa kuvaa.

Näistä ajoista on kulunut neljännesvuosisata, mutta edelleenkään emme ole valmiita neuvottelutaidoissamme. Eräs jäsen toivoi neuvottelupöytään norppa-liveä, josta voisi seurata neuvotteluja samaan tapaan kuin saimaannorppien elämää. Uskon kuitenkin, että ennen reality-show’n aloittamista kannattaa luopua menneen maailman neuvottelukulttuurista, jossa sopimuksia sorvataan jossain muualla kuin neuvottelupöydässä.

Dalai-laman miettein: Ole ystävällinen aina kun se on mahdollista. Se on aina mahdollista.

Teksti on kirjoitettu ennen kuin Minna Helle ilmoitti siirtyvänsä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi.