Millariikka Rytkönen: Pelihousut, levikset ja työhousut repee – ja välillä tehyläinen

Sen synnytyksen jälkeen isällä oli varpajaisissaan kerrottavaa: Kätilö oli sulloutunut liian pieniin työhousuihin, ja kun hän kyykistyi hoitamaan jakkarasynnytystä, housujen haarasauma sanoi sopimuksensa irti paukahtaen ja paljastaen kätilön parhaat päivänsä nähneet mummokalsarit. Housujen vaihtoon ei ollut aikaa, sillä uusi kansalainen pilkisti jo näkyvillä, joten sekä isä että kätilö yrittivät pitää naamansa peruslukemilla.

Muistan edelleen isän vaikeuden pidättää nauruaan, sillä se kätilö olin minä.

Huumorin myönteiset vaikutukset koettuun hyvään oloon ja jaksamiseen ovat käyneet selkeästi ilmi hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Huumori pitää meidät terveinä niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Nauru auttaa jaksamaan ja huumori on tärkeä voimavara erityisesti meidän tehyläisten työarjessa. Nauru on osa kommunikaatiotamme ja huumori työvuoron tuoksinassa tuo lisäbuustia. Huumori on kollegiaalinen liimamme, ja mustalla huumorilla on alamme ammattilaisten keskuudessa tärkeä rooli, koska sen avulla hoitoyhteisö kestää vaikeita asioita.

Uskon, että meidän tehyläisten huumorikulttuurit poikkeavat paljon toisistaan työpaikoista ja oppilaitoksista riippuen, sillä huumori on aina tilanne- ja käsitesidonnaista. Ulkopuolisen saattaa olla vaikeaa ymmärtää itselle vieraan työyhteisön vitsejä.

Huumori vaatii työkokemusta ja kokonaiskuvan oivaltamista. Niin opiskelijoilla kuin vastavalmistuneilla ammattilaisilla energia kuluu ymmärrettävästi kädentaitojen treenaamiseen ja suorittamiseen. Kokeneemmille kollegoille oma persoona on jo instrumentti, ja he uskaltavat heittäytyä hetkeen. Siksi saattaa tulla tilanteita, joissa opiskelijalla on vitsit vähissä, vaikka kokenutta ammattilaista jokin työtilanne jälkikäteen kahvihuoneessa naurattaa.

Oman työyhteisön huumorin Da Vinci -koodia on syytä avata tulokkaille. Heidät kannattaa ottaa osaksi porukkaa myös tällä tavoin, sillä huumorin tarkoitus on yhdistää. Ei heittää ulkokehälle.

Ihmiset unohtavat, mitä olet sanonut. Ihmiset unohtavat mitä olet tehnyt. Mutta he eivät unohda niitä tunteita, joita olet heissä herättänyt. Tämä kirjailija Maya Angeloun ajatus todentui elokuisena viikonloppuna Loviisan vanhat talot -tapahtumassa, jossa sattumalta törmäsin vanhaan kätilökollegaani yli vuosikymmenen takaa. Minut valtasi heti suunnaton ikävä tuota työyhteisöä kohtaan. He olivat minulle enemmän kuin työpaikka. Keskinäinen huumorimme kantoi meitä työarjen lisäksi myös vapaa-ajallamme ja yhteys säilyy, vaikka emme olisi nähneet ikuisuuksiin. Se on valtava etuoikeus.

Työssämme on hetkiä, jolloin vitsit ovat meillä kaikilla vähissä, mutta pidetään kiinni oikeudestamme sisäpiirihuumoriimme. Kiitos kaikista yhteisistä nauruista, joita olen saanut kanssanne nauraa näiden yli 23 vuoden aikana. Niin päiväkodissa, sairaalassa, lastenkodissa, ministeriössä, jäsenillassa, vihreässä kaakelitalossa Itä-Pasilassa, eduskunnassa kuin neuvolassa, oppilaitoksissa ja ensikodissakin. Pidennetään yhdessä elämää, kun kohdataan!