Millariikka Rytkönen: Karjalanpiirakoita ja tilannekuvaa

Jouluviikolla Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn tarjoili työmarkkinajärjestöjen edustajille aamupalaa ja Suomen talouden tilannekuvaa. Kahvin ja karjalanpiirakoiden ohella tarjoiltiin näkemys siitä, että Suomen talouskasvu jatkuu, mutta kasvuvauhti hidastuu. Että Suomen on perusteltua varautua huonompaan suhdanteeseen.

Istuin hulppean Suomen Pankin tiloissa yhdessä 24 miehen ja kolmen muun naisen kanssa kuuntelemassa alustuksia Euroopan ja Suomen talouden näkymistä sekä kustannuskilpailukyvyn viimeaikaisesta kehityksestä. En voinut välttyä ajatukselta, että aina on jotain tärkeämpää kuin naisvaltaisen alan palkat.

Naisvaltaisen sote- ja varhaiskasvatusalan palkkakuoppa uhkaa jo alan vetovoimaisuutta, ja silti meillä ei tunnu koskaan olevan oikea hetki korjata alamme palkkausta. Pyysin puheenvuoron ja esitin mielessäni risteilevät kysymykset ääneen. Ja esitin toiveen: jos rahaa tasa-arvoerään ei jälleen kerran ole, se pitää sanoa ääneen jo ennen vaaleja, jottei tilanne tule yllätyksenä. Jos jälleen on tärkeämpiä asioita kuin miesten ja naisten välisen palkkaeron poistaminen, puhutaan se reilusti julki siten, että kansa ymmärtää tilanteen, ennen kuin raapustaa numeroa äänestyslipukkeeseen.

Kun Suomen talouden tila alkoi yllättäen parantua kaksi vuotta sitten helmikuussa 2017, lomarahojamme ei ollut ehditty edes leikata. Syynä talouden parantumiseen ei siis ollut kiky-ratkaisu, kuten Suomen hallitus mielellään esittää, vaan talouden tilanteen kansainvälinen parantuminen. Suomen tilanteeseen vaikuttaa vahvasti se, mitä rajojemme ulkopuolella tapahtuu. Ei se, että julkisen sektorin matalapalkka-alalta leikataan lomarahoista ja työpäivää pidennetään kuusi minuuttia. Ei, vaikka asia tarjoiltaisiin Suomen Pankissa pääjohtajan suulla karjalanpiirakan kylkiäisiksi.

Ehkä alamme vetovoimaisuudesta olisi pitänyt kertoa vallanpitäjille sen tehyläisen, jonka arki pysäytti minut eräänä ihan tavallisena lauantaina. Tämä yli kaksi vuosikymmentä alalla ollut korkeasti koulutettu ammattilainen käytti kuukauden ainoan vapaan viikonloppunsa työvuoroihin marketin kassalla. Hän kertoi, että palkka ei kerta kaikkiaan riittänyt yksinhuoltajana ja lisätienestejä oli hankittava. Kysyin, miksi hän ei tehnyt koulutustaan vastaavaa keikkatyötä, jota oli tarjolla yllin kyllin. ”Haluan olla hetken irti siitä vastuusta. Kaupassakin on kiire, mutta siellä saan keskittyä vain siihen työtehtävään enkä vastaa kenenkään hengestä.”

Poliittisten päättäjien herätyksen aika on nyt. Alaltamme on liikaa poistyöntäviä tekijöitä. Tehy on varoittanut jo pitkään alamme vetovoiman heikentymisestä, mutta se on ollut tuuleen huutamista. Palkkatasa-arvo on meille tehyläisille tärkeä asia. Eikä vain meille. Perusteettomat palkkaerot ovat myös yhteiskunnallinen ongelma, joka on tunnustettu laajasti. On poliittisten päättäjien vastuulla ratkaista se.

Palkkatasa-arvo korjataan vain siten, että naisvaltaisten alojen palkankorotukset ovat suuremmat kuin muilla aloilla. Palkkaero kapenee ainoastaan rahalla. Ei kahvilla eikä karjalanpiirakoilla. Ei tyhjillä puheilla ja samapalkkaohjelmia kirjoittamalla. Eikä vaalikiimassa annetuilla katteettomilla lupauksilla.

Tulevan hallituksen vallassa on se, korjaantuuko tehyläisten tilipussi.