Rivityöntekijöiden työmäärää arvioidaan hyvin laskennallisesti, ei inhimillisesti, lukija kirjoittaa.
Tiina Lymi käsikirjoitti kerrassaan tragikoomisen draamasarjan Sisäilmaa, joka aiheutti keskustelua työkavereiden kesken. Totesimme, että vaikka sarja aiheutti naurua ja jopa tuskaista oloa, se osui liiankin lähelle totuutta.
Lähiesimies on se, jolle pitää pystyä kertomaan työn kuormituksesta.
Sarjassa esimies käänsi selkänsä, eikä aidosti kohdannut työntekijäänsä. Tämä voi hyvinkin olla totta monissa työpaikoissa.
Osastonhoitajien työkuormitus näkyy juuri siinä, että sairaanhoitajien työssäjaksamiseen ei ehditä reagoida riittävän ajoissa. Omassa yksikössämme olemme tuoneet epäkohtia ja työn kuormitusta esille jo pitkään. Mukana on ollut niin työsuojelu kuin työnantajan korkein johto.
Rivityöntekijöiden työmäärää arvioidaan hyvin laskennallisesti, ei inhimillisesti. Työmäärää perustellaan sillä, että "muillakin on yhtä rankkaa".
Teemme jatkuvasti eettisesti kestämättömiä ratkaisuja ja joudumme sietämään kiirettä. Jokin mättää.
Työuupumus katsotaan liian usein yksilön ongelmaksi. Sinnikkäät hoitajat eivät jää sairaslomalle, ja jos joku jääkin, hän saa kollegoiltaan tsempit, mutta siihen keskustelu loppuu.
Työterveys tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja suunnitella työaikaansa ja rajoittaa asioita. Valitettavasti yksittäinen sairaanhoitaja ei voi työssä ollessaan kieltäytyä tekemästä työtään.
Meillä on edessä valtavan vaativat ajat. Työhyvinvointiin on keskitettävä kaikki mahdollinen tuki. Työkuormitusta on kyettävä johtoportaissa tasaamaan. Mikä työ on niin sanotusti turhaa? Onko eri ammattiryhmien työnkuvissa epäselvyyttä? Saisiko niitä vakansseja oikeasti lisää? Siitähän se loppupelissä kiinni on.
Hoitoalan yksi houkuttelevaisuus olisi varmasti vakituinen toimi. Jokainen pitkään sijaisuuksia tai määräaikaisuuksia tehnyt toivoisi pysyvää työsuhdetta.
Työuupuminen jää piiloon niillä, jotka vaihtavat yksiköstä toiseen.
Vastuun rinnalla on aina oltava oikeus. Oikeus kohtuulliseen työmäärään, oikeus olla ihminen eikä kone, oikeus tulla kuulluksi ja kokea että epäkohtiin oikeasti kiinnitetään huomiota. Kehityskeskustelut eivät saa olla vain sananhelinää. Nyt on aika pohtia resursseja. Onko niitä oikeasti tarpeeksi, jos muutamakin sairaspoissaolo tai loma aiheuttaa suuren paineen työssä oleville?
Työuupunut
