Ihmisen tulee olla aina hoidon keskiössä

Kotihoidon kehittäminen erilaisten teknisten vimpaimien ympärille jatkuu. Tutkijoiden mukaan suunta on väärä. Ihmisen tulee olla aina hoidon keskiössä, kirjoittaa Päivi Jokimäki pääkirjoituksessaan.

Kuvateksti
Kuva: Leena Louhivaara

Aini, 101 vuotta, avaa oven sädehtivästi hymyillen: sinäkö tulit? Hän oli juuri hoitamassa nallea ja nukkea. Ne nukkuvat nyt kiltisti vaunuissa. Ruokailussa hän puijaa: pyytää etsimään jotain toisesta huoneesta, ja sillä välin ruoka on hävinnyt lautaselta. Aini kertoo olleensa isän kanssa eilen heinäpellolla. Sieltä hän löysi kiven, ja kun sitä silitti, se muuttui linnuksi ja lensi tiehensä.

Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat työn suola ja merkityksen antaja. Paljon parjatussa kotihoidossa työtä ei tehdä aina uusilla laitteilla, sitä tehdään omalla persoonalla. Se on vaativaa, tarvitaan rohkeutta­ ja uskallusta. Molemminpuolinen ilo tulee toimivasta hoidosta.

Muistan ihanan Ainin ikuisesti, vaikka kesätyöpäivistä on jo vuosia vierinyt. Joka päivä tapahtuu tuhansia hyviä, hoitavia ja kuntouttavia käyntejä vanhusten kodeissa. Tästä ei saada mediaan otsikoita.

Pahantuulinen rouva Andersson on kieltänyt jo monia tulemasta enää koskaan. Hän on myös heittänyt fysioterapeutin tuomat apuvälineet kolisten alas rappukäytävään. Ruoka ei maistu, kunto heikkenee. Mutta ­viikkojen ­kuluessa hän alkaa leppyä ja syö, kun istun pöydässä seurana. Hän kertoo menestyneestä pojastaan, äidin ylpeyden aiheesta. Evakkomatkasta, jolla hän kamppaili saadakseen pojalle edes palan leipää. Kerran tapaan pojan. Hän kertoo äidin olevan varsinainen riesa. Rouva Andersson pyyhkii hiljaa silmiään.

Kotihoidossa tarvitaan laajaa ­osaamista. Mutta kauanko alalla pystytään pitämään nykyiset hoitajat ja ­houkuttelemaan uusia, kun heidät on jo ajettu niin ahtaalle? Samaan aikaan pitäisi valmistautua ­vastaamaan suurten ikäluokkien hoidon tarpeeseen.

Alaa on kehitetty ­tutkijoiden mukaan täysin väärään suuntaan. Ihmisen tulee olla aina keskiössä, ei järjestelmien. Teknologia on tietenkin hyvä apu. Se ei silti ratkaise mitään. Sen tiedän, että rouva Andersson ei olisi syönyt tablet-tietokoneen kanssa. Hän olisi pitänyt sitä pilkkaamisena. Mutta taitava kotihoitaja olisi tietysti kääntänyt hänen päänsä.

Pääkirjoitus Tehy-lehdessä 6-7/2018