Antaisitko äitisi ulkomaisen sijoittajan hoiviin? Kilpailutuksiin tarvitaan eettisiä kriteereitä

Virikkeellinen arki yhdistyy turvalliseen hoivaan, sanotaan hoivakodin nettisivuilla. Kuvissa asukkaat istuvat nauraen juomassa kahvia. Raikkaaseen kuvaan ei tunnu istuvan se tunkkainen todellisuus, jota vanhukset ja työntekijät elävät päivästä toiseen ja josta on kerrottu monissa tästä hoivakodista viranomaisille tehdyissä valituksissa.

Asukkaille ei ole tarjolla luvattua kuntouttavaa hoitoa, ei edes perustason hoivaa. Sen sijaan puutteellinen ravitsemus ja lääkevirheet vaarantavat heidän terveyttään.

Esimerkin tapauksessa työntekijät ovat ilmoittaneet ongelmista talon johdolle ja lopulta valvontaviranomaisille. Muita keinoja ei heillä ole, mutta ilmoitusvelvollisuus on. Ilmoituksen tekijöiden asema on kuitenkin tukala, sillä hoiva-alan työntekijöitä ei ole tavattu kiitellä hyvistä huomioista vaan uhata potkuilla. Omavalvonta on hyvä ajatus, muttei toimi käytännössä.

75 prosenttia hoiva-alan työntekijöistä pelkää, että työntekijöiden vähäisyys aiheuttaa riskejä asiakkaille, paljasti pohjoismainen hoivatyön Nordcare-tutkimus viime keväänä.

Tutkijoiden loppupäätelmä oli, että suomalainen vanhuspalvelujärjestelmä on syöksykierteessä. Mittarit ovat punaisella muun muassa työpaineen, henkilöstön kokeman väkivallan ja hoidon laatuongelmien suhteen. Suomi erottuu muista Pohjoismaista selvästi, mutta ei edukseen.

Esperin tapaus, jossa Valvira keskeytti hoivakodin toiminnan vaarallisena Kristiinankaupungissa, on vain yksi esimerkki monien joukossa. Vanhusten perushoivasta haetaan säästöä uskomalla se yksityisille pääomasijoittajille minimaalisella valvonnalla. Voiko tällainen olla toimiva yhtälö? Hoivasta on vaikea nykiä miljoonavoittoja ja noudattaa samalla sääntöjä. THL:n tilaston mukaan noin puolet palveluasumisesta on yksityisten tarjoamaa. Tehostettu palveluasuminen on moninkertaistunut tällä vuosikymmenellä, kun kunnat ovat purkaneet laitoshoitoa.

Tilanne jatkuu niin kauan kuin sen annetaan jatkua. Kunnat ovat vastuussa kuntalaisten palveluista myös ostaessaan niitä ulkopuolelta. Laatukriteerejä ja niiden valvontaa on parannettava, kilpailutuksiin on tuotava eettisiä ulottuvuuksia. Ihmisen elämän laatu on tärkein hyvän hoidon mittari.