Outi Helasterä rentoutuu moottoripyörän kyydissä kiemuraisilla pikkuteillä.
Kun tuuli puhaltaa kasvoille moottoripyörän kyydissä, Outi Helasterältä, 61, unohtuu kaikki turha.
”Joskus saatan laulaakin tuuleen”, hän kertoo nauraen.
Outi asuu Porvoossa, ja hän työskentelee sairaanhoitajana hoivakodissa. Moottoripyöräilyä hän harrastaa miehensä Sami Helasterän kanssa.
”Sami hakee minut joskus töistä. Ajelemme pieniä kiemuraisia teitä pitkin vaikka Porvooseen tai taidenäyttelyyn Sipoon Gumbostrandiin.
Helasterien ajokausi alkaa toukokuussa ja loppuu ilmojen viiletessä alle 10 asteeseen. Eniten pariskunta moottoripyöräilee Uudellamaalla, mieluiten peltojen ja metsien lomassa. Elämykseen riittää vaikkapa käynti kymmenen kilometrin päässä Outin tyttären luona.
”Moottoripyörän kyydissä ihailen maisemia ja tunnen pyörän liikkeet kehossani. Tuulenvire voimistaa luonnon tuoksuja. Aistin metsän ja pellon mullan ja kasvit.”
Helasterät ajavat vintagepyörällä, vuoden 1989 Yamaha Viragolla. Sami osti sen kymmenisen vuotta sitten.
”Nuorena poikana minulla oli 125-kuutioisia pyöriä, ja olin unelmoinut omasta moottoripyörästä jo pitkään. Outi lähti innolla mukaan ja niin prätkäilystä tuli yhteinen harrastuksemme.”
Outilla ja Samilla ei ole ajohaalareita, sillä ne ovat heidän mielestään hankalat eivätkä sovi vanhan pyörän imagoon. Sami käyttää toppauksilla varustettua vintage-nahkatakkia ja Outi ajotakkia.
”Meillä molemmilla on mustat avonaiset pallokypärät. Ja minulla on ihanat ajohanskat, joissa on kauniit koristeompeleet. Kun sujautan ne käsiini, pääsen heti ajotunnelmaan”, Outi kertoo.
Yksi kesäperinteistä on ajaa jäätelökioskille Helsingin Kaivopuistoon. Muutama vuosi sitten Helasterät tekivät Suomi-kierroksen, jolla ajettiin Pöljän ja muiden kummallisten nimisten paikkojen kautta.
