”Tiesin, että kirjoista opiskelu ei ollut minun juttuni” – Erilaisesta oppijasta tuli ensihoitaja

Harrasteautolehteä toimittanut Jari Sjöman lähti yli nelikymppisenä opiskelemaan hoitoalaa. Vaikka keskeyttäminen kävi lukivaikeuden takia monta kertaa mielessä, hän ei antanut periksi.

Kuvateksti
Autojen parissa viihtyvälle Jari Sjömanille oli hoitoalalla vain yksi suunta, ensihoito.
Kuva: Jaakko Martikainen

Mitä sitä alkaisi isona tehdä? Tätä mietti Jari Sjöman 2010-luvun alkupuolella kuumeisesti. Hän työskenteli valokuvaavana toimittajana harrasteautolehti Spinnerissä, ja tulevaisuudennäkymät olivat synkät.

”Printtimedian alamäki oli alkanut jo edellisellä vuosikymmenellä. Ihmiset olivat tottuneet siihen, että he voivat lukea netistä kaiken melkein ilmaiseksi. Tiesin, että minun on tehtävä jokin urasiirto.”

Hän mietti vaihtoehtoja. Yksi olisi ollut ryhtyä ammattiautoilijaksi – siitä alasta Jarilla oli jo aiempaa kokemusta. Mutta sitten autoista tykkäävälle miehelle tuli mieleen ambulanssi ja vanha nuoruudenhaave. Hän olisi peruskoulun jälkeen halunnut opiskella lääkintävahtimestariksi, mutta päättötodistuksen 6,8:n keskiarvolla opintoihin oli mahdotonta päästä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Mietin, olisiko minulla vielä aikuisena mahdollisuus lähteä opiskelemaan ihan uutta alaa.”

Oppiminen oli aina ollut Jarille vaikeaa. Kouluvuosina hän ajatteli olevansa muita tyhmempi. Erityisesti lukeminen ja lukemisen ymmärtäminen takkusivat. Kirjoittaminen sen sijaan ei, se oli hänelle helppoa.

Olin 24-vuotias, kun sain ajatuksen, että perustan oman harrasteautolehden.

Peruskoulun jälkeen Jarin kaverit siirtyivät jatko-opintoihin kuka minnekin. Jari työskenteli valokuvausliikkeessä valokuvauslaboranttina, minkä työn hän oppi tekemällä. Myöhemmin hän ryhtyi ajamaan kuorma-autoa ja taksia. Samalla hän kirjoitti freelancerina juttuja autoalan lehtiin.

”Olin 24-vuotias, kun sain ajatuksen, että perustan oman harrasteautolehden. Silloisen kotikaupunkini Espoon yritysneuvonnasta minulle sanottiin, että älä ihmeessä perusta lehteä itse, vaan myy liikeidea jollekin kustantajalle.”

Kustantaja löytyi, ja Spinnerin ensimmäinen numero ilmestyi 1998.

”Olin lehden ainoa päätoiminen toimittaja, mutta apunani oli koko maan kattava freelance-toimittajien verkosto. Tein myös graafista työtä, sillä opiskelin työn ohessa painopinnanvalmistajaksi.”

Spinnerin elinkaari päättyi seitsemäntoista vuoden jälkeen. Jari oli tuolloin jo aloittanut ensihoitoon suuntautuneet lähihoitajaopinnot Stadin aikuisopistossa. Lehden viimeiset numerot hän teki opintojensa ohessa.

Minäkö ammattikorkeakouluun?

Kun Jari vuonna 2014 aloitti hoitoalan opinnot, päättyivät ne lopullisesti vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.

”Opiskelemaan lähteminen ei ollut minulle helppo päätös. Tiesin, että kirjoista opiskelu ei ollut minun juttuni, vaan opin parhaiten tekemällä.”

Hän kuitenkin puski eteenpäin. Valmistuttuaan perustason ensihoitajaksi hän työskenteli ensin yksityisellä puolella ensihoidossa, kunnes pääsi töihin Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle – ensin keikkalaiseksi ja lopulta vakituiseksi.

Lukivaikeus todettiin vasta sairaanhoitajaopintojen aikana.

Työnantaja kannusti Jaria jatkamaan opintoja hoitotason ensihoitajaksi, vaikka Jari oli tehnyt selväksi, että ei kiinnosta. Sitten Jari kuitenkin muutti mielensä ja päätti kokeilla. Hän haki opiskelemaan ensihoitoa ammattikorkeakouluun, mutta kompuroi pääsykokeen kirjallisessa osiossa.

”On kuitenkin olemassa takaportti: ensin voi opiskella sairaanhoitajaksi ja tehdä sen jälkeen ensihoidon 30 opintopisteen erikoistumisopinnot. Tälle polulle minä lähdin.”

Ei sittenkään hanskoja tiskiin

Oppimisen haasteet tekivät opiskelusta hyvin raskasta, Jari kertoo. Näin oli erityisesti ammattikorkeakoulun puolella, jossa opinnot olivat teoriapainotteisempia kuin ammattiopistossa.

Jarin lukivaikeus todettiin vasta sairaanhoitajaopintojen aikana. Ohjaaja kiinnitti asiaan huomiota ja ohjasi Jarin kuraattorin vastaanotolle. Asiaa lähdettiin selvittämään ja kävi ilmi, että Jarilla oli keskivaikea lukihäiriö.

”Eihän se yllätys tietenkään ollut, koska oppiminen oli aina ollut niin vaikeaa.”

Jari alkoi saada tiettyjä helpotuksia, lähinnä pidempiä suoritusaikoja tentteihin.

”Ongelma on kuitenkin siinä, että jos en ymmärrä lukemaani tai ymmärrän sen nurinkurisesti, ei auta, teenkö tenttiä tunnin vai kaksi. Onneksi sain suoritettua joitakin tenttejä osittain suullisesti.”

Monet monituiset kerrat olin heittämässä hanskoja tiskiin.

Oppimisvaikeus alkoi vaikuttaa Jariin henkisesti. Hän oli usein ahdistunut ja stressaantunut.

”Monet monituiset kerrat olin heittämässä hanskoja tiskiin. Onneksi opettajat, opiskelukaverit ja puolisoni tukivat ja kannustivat minua eteenpäin.”

Kun Jari lokakuussa 2022 sai käteensä hoitotason ensihoitajan paperit, hän ajatteli, että ei ikinä enää.

”Tuntui kuin taakka olisi pudonnut hartioilta. Enää ei tarvitse opintoja stressata.”

Esimerkki nuorille

Työpaikallaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella Jarin pääasiallinen työalue on Vantaa. Ajoittain hän työskentelee myös muilla alueilla.

”Ensimmäisen kerran istuin ambulanssiin vuonna 2015. Kohta tulee kymmenen vuotta täyteen, mutta tykkään työstäni edelleen hurjasti. Minulla oli hoitoalalla vain yksi suunta ja se oli ensihoito. Pidän siitä, että työ on liikkuvaa. Osastolla en viihdy.”

Viime joulukuussa Jari kävi kertomassa Stadin ammattiopiston ensihoidon opiskelijoille omasta oppimispolustaan ja työurastaan sekä opiskeluihin liittyneistä hankaluuksista.

”Haluan kannustaa nuoria, että vaikka kaikenlaisia ongelmia voi tulla vastaan, niihin löytyy ratkaisuja. Olen siitä hyvä esimerkki. Peruskoulun jälkeen en olisi voinut kuvitellakaan, että olen joskus tässä pisteessä – useita tutkintoja ammattiopistossa ja ammattikorkeakoulussa suorittaneena hoitoalan ammattilaisena.”