Analyyttinen ajattelu yhdistää fyysikon ja sairaanhoitajan työtä, sanoo Erik Indola.
Jos Tehyn opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja Erik Indola haluaa räväyttää alanvaihdoksellaan, hänellä on patenttivastaus ensimmäisestä tutkinnostaan.
– Raflaavasti olen sanonut, että olen ydinfyysikko. Se herättää usein ihmetystä, hän sanoo nauraen.
Gradun aiheena oli kokeellinen ydinfysiikka. Erik valmistui Åbo Akademista heti vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hänen pitkäaikaisena haaveenaan oli ollut opettajan työ. Toisin kuitenkin kävi.
– En silloin kestänyt humanistien hömpötystä. Tarkoitan, että kasvatustieteilijät halusivat reflektoida eli pohdiskella koko ajan. Minä en osannut sitä. Luonnontieteissä tie vastaukseen on paljon suorempi. Maailmankuvat eivät siten kohdanneet.
Opintojen loppuvaiheessa hän toimi mittaustekniikan asiantuntijana yrityksessä, joka kehitti ja myi muun muassa eturauhasen biomolekyyliseulonnassa käytettäviä laitteita ja reagensseja. Sen jälkeen hän oli laatupäällikkönä firmassa, joka valmisti säteilyantureita läpivalaisulaitteisiin, esimerkiksi tietokonetomografialaitteisiin.
Sitten tuli käänne. Alalle iski notkahdus alkuvuodesta 2009 ja yrityksessä käynnistyivät yt-neuvottelut. Työt loppuivat kuten monelta muultakin.
Aikaisempien yrityskontaktien kautta Erik sai tietää, että hänelle voisi löytyä työtä konsulttina ja yrittäjänä laatujärjestelmien auditoijana ja kouluttajana. Näin syntyi oma firma.
Suurin liikahdus työuralla tapahtui tammikuussa 2011. Tuolloin avautui tilaisuus lähteä mukaan kehitysyhteistyöhön Espanjaan. Tuosta viiden vuoden ajasta mieleen on painunut monta koskettavaa kohtaamista. Yksi sellainen tapahtui intialaisessa orpokodissa. Siellä oli satoja vanhempansa menettäneitä lapsia.
– Lasten vanhemmat olivat sairastuneet spitaaliin ja eristetty omiin yhteisöihinsä, joissa he elävät loppuelämänsä. Lapset eivät koskaan näe vanhempiaan.
Tällaiset kokemukset jättävät melkoisen jäljen kehen tahansa. Erikillä jälki tarkoitti sitä, että hänelle heräsi halu tehdä työtä ihmisten kanssa ja heidän hyväkseen.
Jos joku olisi vuonna 2015 sanonut, että Erikistä tulee sairaanhoitaja, hän olisi sanonut, että ei todellakaan. Erikin lapsuudenperheessä sairaanhoitajuus oli ollut aina siskon juttu pikkutytöstä lähtien. Kuitenkin jo syksyllä 2016 Erik haki ensimmäisen kerran sairaanhoitajakoulutukseen, mutta ei päässyt.
– Minulle sanottiin, että minun papereillani ”ruukataan hakea lääketieteelliseen”. Siinä sain sitten vuoden lisäaikaa miettiä, ja ajatus sairaanhoitajan opinnoista vain vahvistui.
Seuraavalla hakukerralla tärppäsi ja opinnot alkoivat tammikuussa 2018.
Erik löytää fyysikon ja sairaanhoitajan työstä yhtäläisyyksiä. Fysiikan opinnoissa tieteellisen ajattelun perustana on analyyttisuus.
– Järjestelmällisyys soveltuu erinomaisesti myös sairaanhoitajan työhön, joka perustuu tutkittuun näyttöön. Olen myös pystynyt soveltamaan saamaani terapeuttista työtapaa, jota käytin Espanjassa. Sairaanhoitajana haluan olla rinnallakulkija.
Erik on suorittanut yhden harjoittelujakson yliopistosairaalan kardiologisella osastolla. Siellä hän tajusi nopeasti, miten valtavan paljon on asioita, joita hän ei tiedä. Samalla hän tunsi syvää nöyryyttä kokeneiden sairaanhoitajien osaamista ja ammattitaitoa kohtaan. Hänestä oli mahtavaa, kun sai oppia heiltä. Samalla vastuu potilaista tuntui valtavalta.
– Minä tulen opiskelijana harjoittelemaan oikeaan sairaalaan, jossa potilaat odottavat saavansa parasta mahdollista hoitoa elämää uhkaaviin terveydentiloihin. Esittelen, että olen opiskelija ja saanko harjoitella kanyylin laittoa. Oli hämmentävää, kun kaikki potilaat vastasivat, että saat, sillä ethän sinä muuten voi oppia. Sekin teki nöyräksi.
Erik aloitti keväällä Tehyn opiskelijayhdistyksen puheenjohtajana, vaikka hänellä ei aikaisemmin ollut mitään aikomusta lähteä järjestöpolitiikkaan. Mutta kun opinnot alkoivat, hän liittyi heti Tehyyn ja Suomen sairaanhoitajaliittoon.
– Alanvaihtaja tarvitsee kaiken mahdollisen tuen uuden ammatillisen identiteetin kasvuun.
Erik miettii, mitä kaikkea Tehy ja yhteistyöjäsenjärjestö voivat tehdä opiskelijan arjen hyväksi. Erik viittaa siihen, että opiskelusta on karsittu paljon lähiopiskelutunteja. Opinnot pitää osata suunnitella itse ja tietoa hakea itsenäisesti.
Erik huomauttaa, että kaikkiin hänen uranvaihdoksiaan koskeviin päätöksiin on ollut vaikuttamassa ulkopuolisia tekijöitä. Tässä on yhtymäkohta erääseen fysiikan perusteoriaan: jos jokin kohde liikkuu tiettyyn suuntaan, se jatkaa samaa rataa maailman tappiin asti, ellei mikään ulkopuolinen voima vaikuta siihen.
– Tämä koskee suurelta osin myös ihmisen elämää. Mutta suuntaan voimme toki vaikuttaa omilla valinnoillamme.
