Aluksi Terhi johti kirpputoria toisen henkilön kanssa, myöhemmin yksin. Yrittäjävuosiin kuului yhdessä vaiheessa myös vintage-putiikki sekä pikkusyötävien tarjoilua yleisötapahtumissa.
Henkilöstöhallintoon Terhi haki eväitä suorittamalla johtamisen erikoisammattitutkinnon. Aiemmin hän oli opiskellut kaupan alan perustutkinnon ja tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon.
Yrittäjänä Terhi joutui kantamaan vastuuta ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä. Hän tahtoi olla tavoitettavissa, jos työntekijöillä tai asiakkailla oli kysyttävää.
”Kun työntekijä sairastui, jouduin useimmiten itse paikkaamaan ja etsimään sijaista tosi nopealla aikataululla. Lopulta se oli oravanpyörä, joka vei voimat.”
Viimeinen naula arkkuun oli kirpputorikiinteistössä aloitettu iso putkiremontti, jonka takia Terhi joutui luopumaan kolmasosasta vuokrattavista myyntipöydistä. Sitäkin ennen yrittäminen oli ollut kädestä suuhun -meininkiä.
Globaaliin ammattiin
Vuonna 2015 Terhi päätti tehdä ammatillisen käänteen ja lähteä hoitoalalle.
”Tiesin, että hoitoalalla riittäisi töitä tulevaisuudessa ja palkansaanti olisi varmaa. Ajattelin myös, että sairaanhoitajan työ on globaali. Sitä voisi harjoittaa missä päin maailmaa tahansa. Se on minulle yhä edelleen tärkeää.”
Myös ihmiskehon ja sen toimintojen opiskelu kiehtoi.
”Oppi olisi joka tapauksessa hyödyksi minulle ja läheisilleni koko loppuelämän ajan.”
Terhi sai Kelalta mahdollisuuden opiskella uuteen ammattiin työttömyyspäivärahalla.
Opiskelupaikka avautui Oulun Diakista ensi yrittämällä, mutta taloudelliset hankaluudet iskivät saman tien.
”Aikuiskoulutustuki olisi ollut minulle paras, mutta en ollut siihen oikeutettu, koska en ollut palkansaaja ja olin ehtinyt lopettaa yritystoiminnan.”
Koska työllistyminen hoitoalalle oli Oulun seudulla lähes varmaa, Terhi sai Kelalta mahdollisuuden opiskella uuteen ammattiin työttömyyspäivärahalla. Lisäksi oli lupa tienata korkeintaan 300 euroa niin, ettei etuuden määrä alentunut.
Terhi oli tottunut niukkaan toimeentuloon jo yrittäjänä ja kahden lapsen yksinhuoltajana, mutta opiskelijana tilanne kiristyi entisestään. Hoitoalan keikoille hän lähti heti, kun pätevyys riitti. Sitä ennen hän teki opintojensa ohessa harvakseltaan työvuoroja kirpputorilla, jolla oli nyt uusi omistaja.
Hoitoalan harjoitteluista Terhin mieleen ovat jääneet erityisen antoisina jaksot Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
”Lasten hematologian osastolla sain nähdä, miten taidokkaasti ja empaattisesti siellä tuettiin paitsi potilaita myös heidän perheitään. Vaikka työtä ja tekemistä oli yllin kyllin, osastolla oli lämmin ja kiireetön tunnelma.”
Valmistumisen jälkeen Oysista tuli myös Terhin ensimmäinen työpaikka.
Kolme viikkoa etätöissä
Viimeiset kaksi ja puoli vuotta Terhi on työskennellyt sairaanhoitajana Pihlajalinnan työterveyspalveluissa Oulussa. Työ on pääasiassa hoidon tarpeen arviointia aamu- ja iltavuoroissa.
Terhi tekee kuukauden aikana kolme viikkoa etätöitä kotona. Yhden viikon hän on työnantajan tiloissa.
”Käytän maksimin etätyömahdollisuudesta, koska silloin saan päiviini enemmän vapaa-aikaa. Jos ilta- ja aamuvuorot ovat peräkkäisinä päivinä, saan myös nukkua enemmän, kun aikaa ei kulu työmatkaan.”
Moni soittaja on yrittänyt uupuneena sinnitellä töissä aivan liian pitkään.
Työtään Terhi kuvaa itsenäiseksi, kiireiseksi ja laaja-alaista asiantuntijuutta vaativaksi.
”Moni soittaja on hyvin kuormittunut ja yrittänyt uupuneena sinnitellä töissä aivan liian pitkään. Yhdessä mietimme keinoja repun keventämiseen. Myös flunssaa ja koronaa on ollut paljon liikkeellä. Työterveyden asiakkaat ovat kyselleet aktiivisesti hoito-ohjeita.”
Vakavimmat tapaukset ovat sydäninfarkteja ja aivoverenkiertohäiriöitä.
”Pahimpina pidän niitä tilanteita, joissa asiakas ei ymmärrä tilaansa eikä suostu ohjeistukseen.”
Toiveissa työnohjaus
Runsaan etätyön haittapuoli on, että yhteydet työkavereihin ja -yhteisöön jäävät vähäisiksi. Pulmatilanteessa on hankala saada ammatillista tukea, koska kollegat eivät ole samassa tilassa ja uusi puhelu on heti odottamassa, kun edellinen päättyy.
Ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen jäävät Terhin mielestä liikaa vapaa-ajalle ja oman kiinnostuksen varaan. Myös työlle asetetut tulostavoitteet luovat oman henkisen kuormansa.
”Minun ja useamman kollegani toiveissa on ollut saada työnohjausta, mutta vielä toistaiseksi se ei ole toteutunut.”
Työn vastapainoksi Terhi liikkuu luonnossa 11-vuotiaan koirapappansa Börjen kanssa. Talvella hän harrastaa myös liukulumikenkäilyä.
”Käytän vapaa-aikaani myös ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi opiskeluun. Toivon, että tulevaisuudessa voin käyttää uutta osaamista osana ammattiani tai tehdä siitä itselleni työn.”
