Sairaanhoitaja Tanja Nyströmin kaksi vanhinta lasta työskentelevät hänen alaisinaan. Nuorimmainen on korkeushyppääjä, ja hänet tuntevat lähes kaikki.
Tanja Nyström, 45, on keksinyt kuopukselleen nimen kahdesti. Ensin vauvana ja toisen kerran reilut kaksi vuotta sitten autossa matkalla treeneihin.
Tanja ehdotteli monia nimiä, mutta mikään ei kelvannut, kunnes löytyi Jade.
Uusi nimi vaati äidiltä totuttelemista, vaikka siinä oli vähän samaa kuin entisessä – J ja neljä kirjainta.
Jade Nyström, 19, on transnainen. Hän syntyi pojan kehoon, mutta on ymmärtänyt myöhemmin olevansa tyttö. Jade on voittanut kolme korkeushypyn SM-kultaa poikien sarjassa. Meikkaava hyppääjä herätti huomiota urheilukentillä, ja Jade on ollut julkisuudessa paljon. Alkuvuodesta Yle julkaisi hänestä viisiosaisen dokumenttisarjan, jossa saattoi seurata hänen ensimmäistä kesäänsä täysi-ikäisenä. Yksi dokumentin kuvaajista oli oma äiti.
Tanja ei itse julkisuudesta piittaisi, mutta hän kokee trans-aiheen niin tärkeäksi, että tahtoo puhua siitä. ”On epäreilua, jos nuorta ei hyväksytä sellaisena kuin hän on – keneltä se on pois?”
Sellaista vaihtoehtoa ei ollut, että meidän perheemme ei hyväksyisi Jadea.
Varsinkin urheilussa transsukupuolisuus on vaiettu asia, ja julkinen homouskin on vielä harvinaista. Vuonna 2021 Jade oli Urheilugaalassa ehdolla Vuoden esikuva -palkinnon saajaksi, koska hän on rohkeasti oma itsensä ja rikkoo sukupuolirajoja.
Tanja haluaa myös näyttää, että koko perhe on Jaden tukena.
”Sellaista vaihtoehtoa ei ollut, että meidän perheemme ei hyväksyisi Jadea. Tiedän, että olen ollut Jadelle tärkeä tuki. Äitinä haluan hänen parastaan. Hän on nuorimmaiseni, aina vähän mun vauva.”
Nyströmien perhe on tiivis, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Kaksi vanhinta asuu omillaan, ja Tanja on myös tuore isoäiti tai nana, kuten häntä kutsutaan.
”Olen meillä se, joka sitoo perheen yhteen ja pitää sen koossa. Soittelemme paljon ja meillä on perheen yhteinen snap-ryhmä. Parasta on oma huumorimme. Lapsenlapsi, Papunen, oli meillä hoidossa viimeksi eilen illalla”, Tanja kertoo.
Perhe asuu Lapinjärvellä, joka on pieni paikkakunta Uudellamaalla lähellä Loviisaa, Porvoon ja Kouvolan välimaastossa.
Eteisessä lipaston päällä on koulukuvat kolmesta perheen lapsesta. Jadella on kuvassa lyhyet hiukset eikä meikkiä.
”Minulla on muistoni pienen pojan äitinä Jaden lapsuudesta, eikä niitä muistoja mikään voi pyyhkiä pois. Olen keskustellut asiasta Jaden kanssa paljon ja Jade ymmärtää sen.”
Tanja ei ollut miettinyt sukupuoli-identiteettiin liittyviä asioita ennen kuin ne tulivat omassa perheessä ajankohtaisiksi.
Kun Jade oli pieni, hän pyöri siskonsa ja lähellä asuvien serkkutyttöjensä seurassa. Hän tykkäsi pukeutua röyhelöisiin prinsessamekkoihin kuten hekin. ”Ajattelin, että hän samastuu siskoonsa.”
Jaden kuudes ja seitsemäs luokka olivat hankalaa aikaa. Hän oli kiukkuinen ja otti jatkuvasti yhteen varsinkin isänsä kanssa. ”Jade oireili paljon. Nyt kun hän on ollut avoimesti oma itsensä, hän on kuin toinen ihminen. Riidat loppuivat. Jade on hauska, ihan paras huumorintaju.”
”Taisin yllättää Jaden kysymällä, onko hän ehkä homoseksuaali. Hän vastasi, että ei oikein tiedä. Sanoin, että ei ole kiirettä tietää ja se on ihan ok. Toistin myös useampaan kertaan, että jos hän haluaa, minulle voi aina puhua.”
Joskus Tanja huomasi töistä tullessaan meikin rippeitä Jaden kasvoilla, kun tämä oli kokeillut siskonsa meikkejä, mutta oli pessyt ne pois.
”Olin kahdeksannella luokalla, kun aloin meikata ensin avoimesti kotona ja sitten myös kouluun”, Jade kertoo.
”Jade on aina saanut olla kotona oma itsensä. Ehkä hän kipuili enemmän itsensä kanssa”, Tanja epäilee.
Julkisesti Jade sanoi ensin olevansa homoseksuaali, mutta reilut kaksi vuotta sitten hän kertoi olevansa transnainen ja kokeneensa aina olleensa väärässä sukupuolessa.
Jade on katsellut ja katselee edelleen paljon Salkkareiden vanhoja jaksoja netissä. ”Mietin pienempänä, käykö minulle samalla tavalla kuin Kallelle Salkkareissa. Ismo heitti Kallen pihalle, kun selvisi, että Kalle on homo”, Jade kertoo.
”Jälkeenpäin olemme nauraneetkin, että meitä verrattiin Ismo Laitelaan, mutta varmasti Jade oikeasti pelkäsi, miten me suhtaudumme”, Tanja sanoo.
Tv-sarja Salkkareilla on pitkä historia vähemmistöasioiden nostamisessa. Myöhemmin Salkkareissa on esiintynyt myös transnainen Jutta.
Monella transnuorella on korkea kynnys jutella asiasta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa.
”Nuoret ovat haavoittuvaisia ja kaipaavat hyväksyntää. En tiedä, miksi sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista pitää tehdä niin vaikeita ja leimata ihmisiä sen takia.”
Tanja epäilee, että monella transnuorella on korkea kynnys jutella asiasta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. ”Luottamussuhdetta pitäisi rakentaa pitkällä aikavälillä. Ei riitä, että puhutaan kerran, koska asia on niin arkaluonteinen.”
Samaa sanoo Jade. ”Jotkut puhuvat avoimesti, ja toisille asia on tosi henkilökohtainen. En lähtisi sanomaan asiasta mitään, ellei nuori itse ota puheeksi. Kohtaisin transnuoren ihan samalla tavalla kuin kenet tahansa.”
Tanja on tehnyt monenlaisia töitä ennen kuin päätyi hoitoalalle: hän lypsänyt lehmiä lomittajana ja toiminut liikenteenohjaajana, tehdastyössä, pitseriassa ja tarjoilijana sekä hoitanut lapsia.
”Tein aina töitä, monenlaisia töitä, mutta mikään ei tuntunut omalta alalta. Peruskoulutodistukseni ei ollut kummoinen, en oikein osannut opiskella. Tai ehkä minulla ei ollut motia, kuten nuoret sanovat. Jossain vaiheessa aloin opiskella parturi-kampaajaksi, mutta jätin sen kesken.”
Työpaikkani on sopivan pieni ja sen arvot kohtaavat omien arvojeni kanssa.
Tanja oli jo kolmen lapsen äiti, kun alkoi opiskella lähihoitajaksi oppisopimuksella yksityisessä Kulta-ajan kotien Lapinjärven hoitokodissa. Sairaanhoitajaksi hän jatkoi monimuoto-opiskeluna työn ohessa ja välillä opintovapaalla. ”Meidän työyhteisössämme nähdään plussana, jos joku haluaa kehittää itseään. Siinä tuetaan, koska koulutuksesta tulee aina jotain uutta myös koko työyhteisöön. Työpaikkani on sopivan pieni ja sen arvot kohtaavat omien arvojeni kanssa. Työntekijöistä ja asukkaista välitetään aidosti.”
Nykyään Tanja työskentelee samassa työpaikassa vastaavana sairaanhoitajana, ja alaisten joukossa on kaksi omaa lasta: Erica, 21, ja Jesse, 22.
Ensin lähihoitajaksi valmistui Erica. Hän on parhaillaan äitiysvapaalla Papusen kanssa. Nyt samaa ammattia opiskelee oppisopimuksella Jesse, joka valmistuu pian.
”Ennen hoitoalaa Jesse opiskeli oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi samassa työpaikassa kuin mieheni Timo, joka on leipuri.”
Jade on ollut hoitokodissa joskus koulun tet-harjoittelussa, jolloin hän teki pihahommia koulukaverinsa kanssa.
Hoitotyöhön Tanjan sai auttamisen halu. Lapinjärven hoitokodissa on 32 paikkaa, ja sen asukkaat ovat mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.
Hoitokodin lisäksi Tanja käy toisinaan yksityisellä klinikalla tekemässä ajokorttitarkastuksia. ”Se on aivan erilaista kuin tämä ja antaa vaihtelua.”
Joskus Tanja erehtyy lukemaan nettipalstoja, joissa kommentoidaan Jadea. ”Julkisuus on pelottavaa, kun osa lynkkaa sinut. Jadella on taistelijan ulkokuori, mutta tiedän, että hän on herkkä. En voi ymmärtää, että ihmiset kirjoittavat omalla nimellään ja naamallaan julkisesti vihakommentteja, joissa haukkuvat nuorta. Monilla kommentoijilla näyttää olevan omiakin lapsia. Luoja auttakoon heidän lapsiaan, jos he sattuvat kuulumaan sukupuolivähemmistöön.”
Häirintä nousee esiin myös Ylen dokumenttisarjassa. Sen yhdessä jaksossa tuntematon mies seuraa Jadea ja hänen ystäväänsä, kun he ovat kauppakeskuksessa. Jade soittaa kauppakeskuksesta äidilleen, ja Tanja neuvoo pyytämään apua vartijoilta. Tanja sanoo, että joistain häirintätapauksista olisi voinut tehdä rikosilmoituksen, mutta Jade ei ole halunnut.
”Tiedän, että Erica pelkää, että Jadelle sattuu jotakin. Kyllä minäkin sitä mietin. Onneksi Suomi on kuitenkin vielä turvallinen maa ja Jade pitkä ja nopea.”
Tukea ja positiivisia viestejäkin tulee. ”Olen ylpeä siitä, että hän taitaa olla esikuva monelle.”
”Mottoni on, että pitää olla nuori ja tyhmä, että voi olla vanha ja viisas. Enkä nyt tarkoita, että Jade tekisi typeryyksiä, mutta ajattelen, että nuorena saa kokeilla ja erehtyäkin.” Huulitäytteen laitossa Tanja toppuutteli lastaan, mutta sitten hän ajatteli, että se ei ole peruuttamatonta, täytettä saa poistettua.
Jade jatkaa kilpailemista miesten sarjassa, sillä naisten sarjaan siirtyminen vaatisi pitkää taukoa kilpailuun, ja sitä hän ei halua. Vaihtaakseen naisten sarjaan hänen pitäisi aloittaa hormonihoidot ja odottaa, että hormonitasot ovat sopivat. Siihen saattaisi kulua vuosia.
Viime kesänä kisaaminen jäi väliin, sillä Jadelle laitettiin rintaimplantit. Nyt hän sanoo odottavansa innolla varsinkin kesän SM-kisoja ja Kalevan kisoja. Jaden seura on Korian Ponsi, ja suurin osa treeneistä pidetään Kouvolassa. Tällä hetkellä nimenvaihto ja rinnat riittävät Jadelle, muu sukupuolen korjaaminen saa odottaa, jotta kilpaileminen onnistuu.
Tanja on viihtynyt Lapinjärven hoitokodissa pitkään.
”En usko, että löytäisin toista näin hyvää työpaikkaa. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat hyvät. Vuorotyöstä huolimatta henkilökunta pystyy suunnittelemaan elämäänsä ja harrastamaan, sillä toiveet huomioidaan vuorosuunnittelussa. Vaihtuvuutta meillä on aika vähän.”
Yhteen hiileen puhaltaminen näkyi esimerkiksi viime heinäkuussa, kun hoitokodissa oli koronaa. Kaikki olivat väsyneitä, mutta niin vain pärjättiin.
Sairaanhoitajan työhön kuuluu myös luopuminen. Se on Tanjasta työssä ehkä vaikeinta. Jotkut asukkaat ovat asuneet hoitokodissa koko sen ajan, mitä Tanja on ollut siellä töissä – 15 vuotta. Siinä ajassa ehtii tulla aika tutuksi.
Hän kertoo esimerkin. Jesse soitteli joskus pienenä koululaisena aamuisin äidilleen, että nyt on pää kipeä tai nyt on maha kipeä, onko pakko mennä kouluun. Eräs asukas kuuli puhelut ja soitoista vitsailtiin. Pian hän osasi jo kysyä, että mikäs Jessellä nyt on vaivana, ettei tarvitsisi kouluun lähteä. Nykyään Jesse on samaisen asukkaan omahoitaja.
Tanjan kaikki lapset ovat viettäneet nuorempina aikaa hoitokodilla. He ovat osallistuneet kesäjuhliin ja olleet esimerkiksi mukana kesäretkellä Korkeasaaressa. ”Eräällä silloisella asukkaalla oli sähkökäyttöinen pyörätuoli, ja hän halusi kuskata lapsia niin, että he seisoivat tuolin takaosassa. Ja niin mentiin pitkin Korkeasaarta.”
Raskaalta tuntuu välillä se tosiasia, että kaikkia ei voi pelastaa. ”Ajattelen itseni herkästi toisen asemaan. Meidän asukkaillamme voi olla takana rajua elämää. Jokainen meistä on kuitenkin jonkun lapsi ja ehkä jonkun iskä tai äiti. Hoitokoti antaa turvallisen paikan elää, katon pään päälle, ruokaa ja huolenpitoa. On hienoa, että saan olla mukana auttamassa. Minä en halua olla tuomari tai Jumala. Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on.”
