”Talvinen Saimaa on ihana”, sanoo kuhia pyytävä hoitaja

Puumalan Niinisaaressa on navakka pohjoistuuli, pakkasta kymmenen astetta ja aikamoinen lumimyräkkä. Yleensä Tuula Okkola-Tella kulkee kolmen kilometrin päässä olevalle verkkopaikalle potkukelkalla, mutta nyt hän hyppää miehensä Jyrkin kanssa suosiolla autoon.

Tuula, 63, on asunut koko ikänsä Puumalan Niinisaaressa. Kalastus on ollut hänelle aina arkinen osa ruokataloutta. Lapsuuden talvina hän kulki verkoille isänsä kanssa hevosella ja reellä.

”Ei se nuorena tyttönä aina kivaa ollut, mutta nyt kalastusperinteen ylläpitäminen on mukavaa ja hyödyllistä. Nykyään koemme verkot kahdesti viikossa.”

Jyrki vetää isosilmäisen verkon avannosta jäälle. Saaliina on kilon ahven, kaksi lahnaa ja kolme isoa haukea, joista yksi on melkein kuusikiloinen. Kun kalansaalis on saatu ahkioon, Tuula menee 60 metrin päässä olevalle avannolle ja alkaa vetää narusta verkkoa takaisin jään alle.

”Tässä kohtaa järvi on kivikkoinen ja syvyyttä on 7–10 metriä. Meillä on kesällä tässä muikkuverkot, mutta talvipaikkana tämä on meille uusi. Toivomme saaliiksi kuhaa, sillä se liikkuu samoissa paikoissa muikun kanssa. Toistaiseksi isot kalat ovat olleet haukia.”

Kotimatkalla Tuula poikkeaa viemään kalaa kahdelle naapurille.

”Naapurit ilahtuvat aina kalasta. Emme mielellään kierrätä kalaa pakastimen kautta, vaan syömme sen tuoreeltaan voissa paistettuna.”

Tuula on palveluesihenkilö Puumalan kotihoidossa ja Mikkelin kotihoidon liikkuvassa tiimissä. Työhön kuuluu sekä lähi- että etäjohtamista, ja aikaa kuluu paljon puhelimessa ja tietokoneella.

”Kun lähden järven isolle valkoiselle selälle, olen aivan erilaisessa ympäristössä. Talvinen Saimaa on ihana. Kaikki mikä kesällä on sulaa, on nyt käytettävissä ja käveltävissä.”