Suvi löysi työn ja rakkauden Hollannista

Iisalmelainen Suvi Hynynen ryhtyi opiskelemaan peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi. Suvi olisi halunnut työssäoppimisjaksolle Espanjaan, mutta hänen olisi pitänyt olla vähintään 20-vuotias. Hän oli täyttänyt vasta 18. Niinpä hän lähti ystävänsä kanssa kuudeksi viikoksi Groningeniin Hollantiin eli Alankomaihin. Vuosi oli 2012.

”Työskentelin hoivakodissa osastolla, jossa oli 60–100-vuotiaita pitkäaikaisasukkaita. En osannut sanaakaan hollantia, ja työkavereiden kanssa puhuin englantia. Asukkaiden kanssa pärjäsin hyvin elekielellä ja pian opin tärkeimmät sanat hollanniksi. Kävimme opiskelemassa muutaman päivän paikallisessa lähihoitajakoulussa, jossa puolisoni Sjoerd oli tuolloin opiskelijoiden tuutorina”, Suvi muistelee.

Työskentely Hollannissa oli niin mukavaa, että nuoret naiset tulivat seuraavana kesänä samaan paikkaan kesätöihin. Kielitaidon puute ei ollut ongelma kenellekään.

”Asukkaat olivat innoissaan, kun tapasimme taas puolen vuoden kuluttua. Rakkaus Sjoerdin kanssa syveni sinä kesänä.”

Virheitä pelkäämättä

Vuoden kuluttua Suvi pääsi Groningeniin opiskelemaan fysioterapiaa. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja Suvi muutti ­Sjoerdin kanssa Suomeen. Suvi työskenteli hoivakodissa, Sjoerd opiskeli suomea ja toimi henkilökohtaisena avustajana. Hänellä on hoitoalan koulutus.

”Kolmen vuoden jälkeen päätimme muuttaa Groningeniin Sjoerdin perheen lähelle. Olin opiskellut Helsingissä hollantia sen verran, että pystyin hakemaan töitä hollanniksi. Päädyin itsenäisen asumisen yksikköön, jossa vanhukset asuivat omissa vuokra-asunnoissaan. Työskentelin muutaman kuukauden hoitoapulaisena ja lopulta yli viisi vuotta lähihoitajana. Suomessa olin työskennellyt vain muistisairaiden parissa, joten työ tuntui kevyemmältä. Yksikkö oli uusi ja hieno. Siihen kuului ravintola, kahvila, kampaamo ja pieni kauppa.”

Lähihoitajan tutkinto oli helppo rekisteröidä. Piti vain käännättää tutkinto­todistus hollanniksi virallisella kielenkääntäjällä ja lähettää se arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi. Nopeasti Suvi kuitenkin huomasi, ettei hollannin peruskurssi ollut hänelle tarpeeksi työelämän tarpeisiin. Se aiheutti stressiä ja ahdistusta ensimmäisinä kuukausina, vaikka työkaverit ja asukkaat olivat ymmärtäväisiä ja avuliaita.

”Tein kovasti töitä kielen eteen. Hankin yksityisopettajan, jonka kanssa tapasimme 1–2 kertaa viikossa. Hänen kanssaan puhuin alusta asti vain hollantia. Puolen vuoden jälkeen kieli alkoi sujua paremmin. Minulla oli myös ystävä, yli 70-vuotias rouva, joka oli työskennellyt hollannin kielen opettajana. Kävin hänen luonaan kerran viikossa siivoamassa ja samalla juttelimme hollanniksi. Töissä minulla oli aina taskussa vihko, johon kirjoitin kuulemiani minulle tuntemattomia sanoja.”

Nykyään hollannin puhuminen ei jännitä yhtään. Potilaat eivät usein edes tajua, että Suvi ei ole hollantilainen. Pidemmässä keskustelussa he toki huomaavat ja arvelevat häntä usein saksalaiseksi tai eteläafrikkalaiseksi, koska siellä puhutaan hollannin sukuista afrikaansia.

Sairaalaan uutta oppimaan

Keväällä 2024 Suvi oli hoitanut vanhuksia kuusi vuotta ja kaipasi työhönsä vaihtelua. Hän huomasi Groningenin yliopistollisen sairaalan (UMCG) nettisivuilla työpaikkailmoituksen ja lähetti sinne työhakemuksen ja cv:n. Hän sai kutsun haastatteluun jo seuraavana päivänä. Paikka luvattiin hänelle jo puolivälissä haastattelua.

Suvi työskentelee hoitoapulaisena, sillä yliopistosairaalassa ei ole töitä lähihoitajille.

”Sairaalassa saan kuitenkin parempaa palkkaa kuin lähihoitajana vanhustyössä. Se madalsi kynnystä aloittaa työ. Tärkeää oli myös se, että käytännössä saan valita työvuoroni itse eikä minun tarvitse tehdä viikonloppuja tai iltoja.”

Puolen vuoden työskentelyn jälkeen Suvi on tosi tyytyväinen. Työ on opettavaista, sillä hän sijaistaa eri osastoilla ja näkee näin erilaisia potilaita, sairauksia ja työtapoja. Välillä hän työskentelee sairaanhoitajan työparina ja avustaa tätä muun muassa mittauksissa, haavanhoidossa ja raportoinnissa. Joinain päivinä hän vie potilaita tutkimuksiin eri puolille sairaalaa. Keittiövuorossa hän hoitaa potilaiden ruokatarjoilut.

”Aamulla keittiövuorolainen tarjoilee potilaille aamupalaa huoneisiin. Se on tosi tarkkaa hommaa esimerkiksi munuais­osastolla, jossa pitää ottaa huomioon ruokavaliot ja lisäravinteet. Joillakin saattaa olla nesterajoitus, ja juotu nestemäärä pitää merkata ylös.”

Suvi ei ole tavannut Hollannissa ketään, joka tekisi täyttä työviikkoa hoitoalalla.

”Työhaastattelussa kerroin haluavani tehdä täydet 37 tuntia viikossa. Minulle sanottiin heti, että ihmiset yritetään saada tekemään hoitoalalla vähemmän tunteja, jotta he pysyisivät kunnossa ja jaksaisivat eläkeikään asti.”

Suvi tekee omasta halustaan enimmäkseen aamuvuoroja ja satunnaisesti myös viikonloppuvuoroja. Suvi merkkaa järjestelmään joka kuukausi tiedot ­päivistä, jolloin hän olisi käytettävissä. Työvuorosuunnittelija näkee, haluaako hän olla aamussa, illassa vai viikon­lopussa. Seuraavan kuukauden työ­vuorot Suvi saa aina kuukauden 20. ­päivänä.

”Sopimuksessani on 26 tunnin viikkotyöaika, mutta se vaihtelee paljon omien menojeni mukaan. Saatan ilmoittaa olevani käytettävissä kolme tai viisi päivää viikossa. 2,5-vuotias Daniël on päiväkodissa vain kolmena päivänä viikossa, sillä täällä on tosi kalliit päiväkotimaksut.”

Lyhyt äitiysloma

Suvi odottaa parhaillaan toista lasta. Tuleva äitiysloma on vain neljä kuukautta. Se alkaa neljä viikkoa ennen laskettua aikaa, joten vauvat menevät usein kolmikuisina päiväkotiin.

”Daniël meni 3,5 kuukauden ikäisenä hoitoon. Hoitoon viemisessä ei ollut mitään ongelmaa. Minulle teki hyvää käydä töissä, tavata työkavereita ja puhua hollantia. Minulla oli usein lyhyitä työvuoroja kello 7–11. Mieheni oli vienyt pojan hoitoon yhdeksäksi ja minä hain hänet kahdentoista aikaan.”

Molemmilla vanhemmilla on oikeus yhteen palkalliseen lisävapaapäivään viikossa siihen asti, kunnes lapsi täyttää vuoden. Kun Daniël oli vauva, Suvi oli aina maanantait kotona ja Sjoerd tiistait, joten Daniël oli hoidossa vain kolmena päivänä. Sjoerd työskentelee kiinteistövälittäjänä.

Suvi puhuu Daniëlille pelkästään suomea ja Sjoerd hollantia. Keskenään pariskunta puhuu englantia, mutta nykyään myös molempien äidinkieltä. Sjoerd osaa suomea jo hyvin.

Tänä keväänä perhe muuttaa uuteen unelmien kotiin. Uudessa kodissa on oma piha ja tarpeeksi tilaa myös yövieraille.

”Tulevaisuudessa lasten ollessa isompia saatan opiskella psykologiksi tai sosionomiksi. Nyt voin opiskella työn ohessa, sillä sairaalassa on paljon jatkokoulutusmahdollisuuksia. Voisin opiskella esimerkiksi leikkaussalin assistentiksi.”