Vuonna 1984 perustetun Finlandersin suosio nousi huippuunsa 2000- ja 2010-luvuilla. Yhtye on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, ja sen musiikki on myynyt kultaa ja platinaa.
”Sain tehdä hienoa uraa, kiertää tanssilavoja ja konsertteja, levyttää, esiintyä televisiossa ja viihdyttää ihmisiä. Elämä oli kuitenkin myös hyvin kuluttavaa: loputtomia kilometrejä keikkabussissa, hotelliöitä ja pitkiä aikoja pois kotoa.”
Hiipuva kulttuuri ja tyhjä kalenteri
Timo oli jo jonkin aikaa pohtinut varasuunnitelmaa. 2010-luvun loppupuolella alkoi nimittäin vaikuttaa siltä, että tanssikulttuuri oli muuttumassa.
Suuret ikäluokat, jotka olivat kansoittaneet tanssilavoja, alkoivat väistyä. Tilalle on toki tullut nuorempaa väkeä, mutta ei niin suurina massoina. Lisäksi vallalla on tavoitteellisempi ote lavatansseihin: moni käy tanssikursseilla hiomassa taitojaan ja opiskelemassa fuskua, buggia ja hidasta valssia.
”Tanssiminen on niin taidokasta, että perushumppaaja saattaa kokea, että hänelle ei ole enää tilaa parketilla. Myös monet tanssiravintolat ovat joutuneet sulkemaan ovensa – sekin huolestutti.”
Näiden pohdintojen päälle tuli korona. Keikat loppuivat kuin seinään. Ala osoitti haavoittuvuutensa. Se kypsytti Timon päätöksen alanvaihtoon.
”Pandemia vyöryi maahan ja tyhjensi kalenterit. Tulevaisuus oli hämärän peitossa. Viisikymppisenä minulla oli vielä monia aktiivisia työvuosia – ja asuntolainaa – jäljellä.”
Päätöksessä vaikutti sekin, että Timo oli juuri tullut isäksi uudessa liitossaan. Itse asiassa hän tuli samoihin aikoihin myös isoisäksi, kun esikoispoika sai lapsen.
”Korona-aikaan sain olla kotona ja läsnä vauvan elämässä. Se tuntui hienolta, sillä aina aiemmin olin ollut rundilla ja jäänyt paljosta paitsi lasten kasvaessa ja kehittyessä.
”Olen nauttinut suunnattomasti”
Sairaanhoitajaopintoihin hakeminen oli Timolle itsestäänselvyys. Hän palasi siihen, mistä lähti 25 vuotta sitten.
”Sitä ei tarvinnut miettiä yhtään. Motivaatiota lisää se, että hoitajapula on tosiasia. Ala yhdistää myös perhettäni, sillä vaimoni Riikka on sairaanhoitaja.”
Timo pääsi sisään toisella yrittämällä. Hän aloitti monimuoto-opinnot Turun ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2022.
Nuorena minua kiinnosti haalari päällä kulkeminen ja opiskelijabileet. Nyt kiinnostaa uuden oppiminen.
Miten luonnistuvat opinnot viisikymppisenä? Tätä Timo pohti paljon, mutta hän on huomannut, että hyvin luonnistuu – jopa matematiikka, joka ei ole koskaan ollut hänen vahvuutensa.
”On ollut kiva huomata, että omaksumis- ja oppimiskykyä vielä on. Olen saanut hyviä arvosanoja ja läpäissyt kaikki lääkelaskutkin – ainoastaan yhden olen joutunut uusimaan. Olen nauttinut ihan suunnattomasti. Hieman kärjistäen voi sanoa, että nuorena minua kiinnosti haalari päällä kulkeminen ja opiskelijabileet. Nyt kiinnostaa uuden oppiminen.”
Timo on ollut harjoittelussa muun muassa oman kotikaupunkinsa Naantalin terveyskeskuksen vuodeosastolla ja lasten ja nuorten pienryhmäkodissa. Harjoittelujaksot ovat vahvistaneet Timon tunnetta siitä, että hän on oikealla alalla.
”Odotan malttamattomana valmistumista ja kentälle pääsyä. Psykiatria lasten ja nuorten parissa olisi yksi varteenotettava vaihtoehto.”
Toistaiseksi Timo ei ole tehnyt hoitajan töitä opintojen ohessa, sillä perheessä on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Vuoden alussa hän aikoo kuitenkin mennä töihin, sillä yhden vanhemman tuloilla eläminen tekee taloudellisesti tiukkaa.
Räppiä ja laulua hoitoalasta
Monen muusikon on vaikea lopettaa uraansa, kun veri vetää takaisin yleisön eteen. Eikö Timoa yhtään kutkuta palata estradeille?
”Totta kai silloin, kun korona hellitti ja kollegat palasivat keikoille, tuli haikea olo. Sain kuitenkin 25 vuoden aikana tanssimuusikkona kaikki ne saavutukset, mitä alalla voi ylipäätään saada. Se oli rikastuttava ajanjakso, josta olen valtavan kiitollinen. Mutta nyt on aika tehdä muuta.”
Eikä Timo ole musiikkia jättänyt. Hänellä on kotistudio, jossa hän tekee musiikkia. Usein studiolla käy myös Timon vanhin tytär, joka säveltää ja sanoittaa englanninkielisiä kappaleita.
Kotistudiolla syntyi myös kappale, joka sai inspiraationsa sairaanhoitaja ja Tehy-lehden blogisti Jan Holmbergin kirjoituksista.
”Tykkään Janin kielikuvista, joten olin häneen yhteydessä ja ehdotin, että tekisin hänen blogiteksteistään biisin. Janillehan se sopi.”
Näin syntyi Elämä käsissä -biisi, jossa Timo laulaa ja räppää ja jonka lauluosuuksissa kuullaan myös hänen vaimoaan. Timo sanoo haluavansa jatkossakin pitää musiikkipuolta mukana elämässään. Hänen mielessään muhii jo uusia ideoita, jotka liittyvät hoitoalaan.
Elämä käsissä -kappale löytyy Youtubesta ja Timon Instagram-tililtä.
