Suomalaishoitaja Libanonissa: ”Rauhallisempaa kuin siviilityössäni”

Sairaanhoitaja Mikko Alamäki, 29, alkoi suunnitella kriisinhallintaoperaatioon lähtöä jo opiskeluaikanaan, kun opiskelukaveri kertoi kokemuksistaan Afganistanissa ja Libanonissa. Myös ensimmäisessä työpaikassa lasten teho-osastolla oli kollega, joka oli juuri palannut rauhanturvaoperaatiosta.

Rauhanturvaajaksi voi hakea kuka tahansa varusmiespalveluksen suorittanut. Operaatioihin mukaan haluavat tekevät ensin hakemuksen sotilaallisen kriisinhallinnan toimintavalmiuteen, ja hyväksytyt odottavat mahdollista kutsua rauhanturvaajiksi. Mikko hyväksyttiin toimintavalmiuteen syksyllä 2019.

”Seuraavana keväänä kävin viikon mittaisen Lääkintähuolto kriisinhallinnassa -kurssin Riihimäellä. Meitä oli siellä 30 terveydenhoidon ammattilaista, joista alle kolmasosa pääsee operaatioon.”

Toimintavalmius on voimassa vain vuoden, ja ihan sen lopulla, syksyllä 2020 Mikolle kilahti sähköpostissa kutsu Libanoniin lyhyellä varoitusajalla.

”Olin jo asennoitunut, että kutsua ei taida tulla. Sitten joku edeltäni olikin perunut lähtönsä.”

Kutsu kriisinhallintatehtäviin tulee Puolustusvoimilta eli valtiolta käskynä, ja sen ansiosta Mikolle myönnettiin virkavapaa työpaikaltaan lastenpsykiatrian akuuttiosastolta. Ennen lähtöä Mikolla oli viiden viikon koulutus Porin prikaatissa Säkylässä.

Beirutin lämpö ja katujen paahteinen kuumuus oli vastassa, kun Mikko saapui marraskuussa 2020 Libanoniin kahdeksan kuukauden pestiinsä.

”Paikallinen liikenne oli kaoottista, autot ja skootterit tööttäilivät. Ajoimme bussilla tukikohtaan, joka on Dayr Kifan kylän lähellä reilun sadan kilometrin päässä pääkaupungista Beirutista. Operaatioalueemme oli Etelä-Libanon, Uudenmaan kokoinen alue.”

Maan terveydenhuolto on katastrofin partaalla.

Libanonin turvallisuustilanne on viime vuosina ollut hauras. Maan vakaus on heikentynyt vuonna 2019 alkaneen nopean talousromahduksen seurauksena. Talouden lisäksi myös terveydenhuolto on katastrofin partaalla. Sisäpoliittiset jännitteet ovat lisääntyneet, ja maahan on virrannut paljon pakolaisia Syyriasta. Pinnan alla kytee.

Kriisinhallintajoukot pyrkivät pitämään yllä vakautta. Suomalaiset jääkärijoukkueet partioivat alueella säännöllisesti, ja Mikko oli mukana partiossa noin kerran kuussa. Muun ajan hän työskenteli tukikohdan terveysaseman vastaanotolla ja ympärivuorokautisessa päivystyksessä huolehtimassa rauhanturvaajien terveydestä.

YK:n johtama rauhanturvaoperaatio alkoi Libanonissa vuonna 1978. Suomi osallistuu operaatioon osana ranskalaista reservipataljoonaa. Suomalaisia on mukana noin 200, ja heidän viikkonsa alkaa maanantaisin lippukentällä ranskalaisten paraatilla. Liput nostetaan salkoon ja komentaja pitää lyhyen puheen.

Tukikohdan terveysasemalla työskentelee noin tusina ranskalaista terveydenhuollon ammattilaista, yksi suomalainen lääkäri ja kaksi suomalaista sairaanhoitajaa. Ranskalaisilla on myös farmaseutti ja eläinlääkäri, joka huolehtii tukikohdan hygieniasta ja armeijan koirista. Välillä koirat nuuhkivat tukikohdan portilla sinne saapuvat autot.

”Alue on kuin muurilla aidattu mini-Eurooppa, jota valvotaan vuorokauden ympäri. Pienellä alueella pyörii 600 ihmistä, ja kansainvälinen yhteistyö on antoisaa. Osaan ranskaa takkuilevasti, mutta olen opetellut joitain fraaseja. Lääkärit ja hoitajat puhuvat hyvin englantia.”

Tukikohdan terveysasemalla voidaan ottaa sydänfilmi ja tehdä ultraäänitutkimuksia.

”Muutamat pikalabrat, kipsaus ja lastoitus onnistuvat myös, mutta röntgen, magneettikuvaus, muut labrat ja hammaslääkäripalvelut pitää hakea paikallisista yhteistyösairaaloista.”

Mikko teki sairaanhoitajakollegansa kanssa vuoroviikoin päiväaikaista terveydenhoitajan vastaanottotyötä ja ympärivuorokautista päivystystä.

”Päivystyksessä pitää olla lähtövalmiina 15 minuutissa, jos tukikohdan sisä- tai ulkopuolella tapahtuu onnettomuus tai sairauskohtaus. Päivystysviikolla on aikaa tehdä myös paperihommia.”

Päiväni olivat rauhallisempia kuin kiireisessä siviilityössäni lastenpsykiatrian akuuttiosastolla.

Vastaanotolle tulijoiden yleisimmät vaivat olivat terveiden nuorten miesten tuki- ja liikuntaelinvammoja, joita Mikko hoiti kipulääkekuurilla tai teippauksella. Kuntosalilla joku saattoi saada lapansa sijoiltaan liikettä tehdessään. Muita arkisia vaivoja olivat hengitystieinfektiot ja vatsavaivat.

”Mitään hurjaa ei tapahtunut, vaan päiväni olivat rauhallisempia kuin kiireisessä siviilityössäni lastenpsykiatrian akuuttiosastolla. Silti piti varautua myös pahimpaan, joten teimme ranskalaisten kanssa kimpassa monivammapotilasharjoituksia. Jos tilanne lähtisi käsistä, kaikilla pitää olla valmius toimia yhdessä. Koulutimme myös muita rauhanturvaajia taisteluensiapuun ja sairaskohtausten hoitoon.”

Mikko toteaa, että potilaita ei ollut jonoksi asti, mutta tylsää ei silti ollut. Hoitajilla on tietyt vastuualueet, ja Mikko huolehti, että kaikkia materiaaleja, esimerkiksi siteitä, laastareita ja maskeja, on tarpeeksi. Hän oli myös hygieniavastaava, joka tarvittaessa tarkasti ravintoloiden ja saniteettitilojen hygienian.

Ranskalaiset pyörittävät tukikohdan keittiötä, jossa tarjotaan aamupala, lounas ja päivällinen.

”Ei se ihan gurmeeta ole, mutta on se armeijakeittiöksi tosi jees. Tukikohdan sisällä on myös pari paikallisten pyörittämää ravintolaa, vaateliike, parturi ja matkamuistomyymälä.”

Korona vaikutti monin tavoin Mikon palvelusaikaan. Paikallisiin tutustuminen oli vähäistä, sillä paikallisissa kahviloissa ja ravintoloissa käynti oli kielletty. Koronatestejä tehtiin herkästi flunssapotilaille ja oireettomille lomalta palanneille. Suomalaisia rauhanturvaajia myös evakuoitiin Libanonista kotimaahan kriisinhallintajoukossa ilmenneiden koronatartuntojen vuoksi.

”Maski piti olla koko ajan, paitsi omassa majoitustilassa ja ruokaillessa. Toimimme monen ohjeistuksen alaisina: YK:n, ranskalaisten ja suomalaisten määräysten mukaan.”

Juoksimme ympyrää muurien sisällä. Siinä sai kilometrin lenkin.

Elämä oli melko suljettua, mutta Mikko liikkui tukikohdan ulkopuolelle vähintään joka toinen viikko, kun hän kuljetti potilasta tai laboratorionäytteitä yhteistyösairaaloihin. Myös toisissa YK-tukikohdissa Etelä-Libanonissa käytiin joskus. Vapaa-aikana ei saanut mennä lenkille muurin ulkopuolelle.

”Juoksimme ympyrää muurien sisällä. Siinä sai kilometrin lenkin. Kävin myös suomalaisten kuntosalilla, joka oli rakennettu pellistä, kehikosta ja pressusta laitteiden ympärille.”

Vapaa-ajalla Mikko yritti opiskella ranskaa ja katsoi elokuvia läppäriltä. Suurin osa majoitustiloista oli usean hengen huoneissa. Mikko asui kahdeksan muun ihmisen kanssa kivitalossa, jossa oli makuutilojen lisäksi pieni keittiö ja olohuone. Suihkut ja vessat sijaitsivat eri rakennuksessa.

”Saunakin on, tietysti. Sinne mahtuu kymmenkunta löylyttelijää kerrallaan, ja ranskalaisetkin ovat sitä kokeilleet. Talvella tuli saunottua melkein viikoittain, koska silloin Libanonissa oli kylmää. Parina päivänä tuli räntääkin.”

Lokakuussa Mikko palasi Helsinkiin ja työhönsä lastenpsykiatriaan.

”Lähdin hakemaan kokemuksia, koska kansainvälisyys on aina kiinnostanut. Siviiliammattiin verrattuna puolustusvoimat maksoi myös hyvän korvauksen reissusta. Oli hienoa nähdä eri kansallisuuksien toimintatapoja.”

Libanon

• Noin 6,1 miljoonaa asukasta.
• Pääkaupunki Beirut,
• noin 1,8 miljoonaa asukasta.
• Väestö koostuu monista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä. Muslimit ovat enemmistö, ja valtaosa puhuu äidinkielenään arabiaa. Monet kristityt puhuvat toisena äidinkielenään ranskaa, sillä Libanon on Ranskan entinen siirtomaa.
• Libanonissa on noin 1,5–2 miljoonaa Syyrian pakolaista.
• Libanonia hallitsi runsaan vuoden ajan väliaikaishallitus. Se aloitti viime vuonna tapahtuneen tuhoisan satamaräjähdyksen jälkeen. Syyskuussa 2021 maahan muodostettiin uusi hallitus, joka oli yksi kansainvälisen avun ehdoista.
• Talous on surkeassa jamassa. Sähköä saa vain muutaman tunnin päivässä ja polttoainetta vain 10 litraa kerrallaan. Maan valuutta on menettänyt yli 90 prosenttia arvostaan. Maailmanpankin mukaan Libanonin talouskriisi on yksi modernin historian pahimmista lamakausista.
• 77 prosenttia kotitalouksista elää ilman riittävää ravintoa. Ruuan hinta on hyperinflaation takia kolminkertaistunut muutamassa kuukaudessa.
• Sairaaloissa on huonosti tilaa tehohoitoa tarvitseville potilaille. Vesihuolto on alkanut takkuilla.