Rhodan tie on vienyt Nairobista Helsinkiin: ”Olen oppinut suomea parhaiten töissä”

”Vietin lapsuuteni Nairobissa vanhempieni ja viiden sisarukseni kanssa. Äitini oli opettaja ja isäni työskenteli vakuutusyhtiössä. Olin ujo lapsi. Kun meille tuli vieraita, menin piiloon. Toisaalta kaipasin jo varhain itsenäisyyttä ja jännitystä elämääni. Siksi halusin 12-vuotiaana sisäoppilaitokseen. Äidinkieleni on kamba, mutta koulukielet olivat englanti ja swahili.

Haaveilin lentoemännän ja huippumallin työstä, jotta pääsisin näkemään maailmaa. Mutta pituuteni jäi 152 senttiin, joka riitti satunnaisiin mainosmallin töihin Keniassa.

Monet kenialaiset haluavat ulkomaille. Minäkin katsoin pienestä pitäen televisiosta, miten Euroopassa eletään ja halusin päästä kokeilemaan sitä. Lukion jälkeen suoritin vuoden it-kurssin ja tein pari vuotta toimistotöitä. Seikkailunhalu poltteli ja lähdin au pairiksi Müncheniin Saksaan. Siellä vierähti kaksi ja puoli vuotta.

Palasin Nairobiin, menin pankkiin töihin ja aloin pohtia tulevaisuuttani. Suomessa opiskeleva veljeni houkutteli minua sinne opiskelemaan sairaanhoitajaksi. FINNIPS-organisaatio järjesti monivaiheisen valintaprosessin. Hakijalla tuli olla lukio suoritettuna ja tietty pistemäärä englannin testistä. Tämän jälkeen oli pääsykokeet ja piti saada oleskelulupa. Opiskelusta ei tarvinnut maksaa, mutta tilillä piti olla rahaa 6   720 euroa per vuosi.

Kokkola oli ammattikorkeakouluista ykkösvaihtoehtoni, sillä halusin pieneen ja rauhalliseen kaupunkiin. Aloitin opinnot Kokkolan Centriassa syksyllä 2011.

Suomen kielen opintoja meillä oli vain kaksi kertaa viikossa. Parhaiten arvelin oppivani kieltä työssä, ja pian aloinkin tehdä hoitajana keikkaa vanhainkoteihin.

Tapasin aviomieheni Vesan yökerhossa pari vuotta sen jälkeen, kun olin aloittanut opinnot Kokkolassa. Ihastuin ensin hänen ääneensä ja myöhemmin huomasin, miten ystävällinen hän on.

Olen kaupunkilaistyttö, ja houkuttelin Vesan muuttamaan kanssani Helsinkiin. Minulla ei ollut vielä työpaikkaa, mutta mieheni pystyi työskentelemään etänä ennen kuin löysi työn. Itse aloin tehdä keikkaa Seuren kautta ja kohta aloitin työt sairaanhoitajana Kannelkodissa.

Naimisiin menimme Kannelmäen kirkossa marraskuussa 2017, sillä minä pidän talvesta.

Nyt olen työskennellyt puolitoista vuotta Laakson sairaalan varahenkilöstössä. Tykkään työstäni, sillä siinä tapaa paljon ihmisiä eri osastoilta. Henkilökunnasta on pulaa, ja välillä teen pitkiä päiviä.

Minun pitää osata kaikkien osastojen tehtävät. Kuulun myös rokotustiimiin, joka rokottaa kaikki koronarokotteen haluavat potilaat.

Kaikki uusi innostaa minua. Tänä vuonna olin ehdokkaana sekä Tehyn vaaleissa että kuntavaaleissa Helsingissä kokoomuksen ehdokkaana. Pääteemojani olivat sote-palveluiden parantaminen sekä maahanmuuttajien integraatio. En päässyt läpi, mutta saatan saada Helsingistä lautakuntapaikan.

Olen kiinnostunut myös kansainvälisestä terveydenhuollosta. Olenkin suorittanut sairaanhoitajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Global Health Care -koulutusohjelmassa.

Vapaalla nautin pitkistä kävelylenkeistä. Teen vapaaehtoistöitä järjestöissä ja Vesan kanssa pelaan tennistä.

Keniasta kaipaan kovaäänistä puhetta. Pääsen sen makuun, kun puhun joka viikko sukulaisteni kanssa puhelimessa.”