Erkki Aronen,43, irtisanoutui rakennusalan työnjohtajan tehtävistä ja ryhtyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Se oli yksi hänen toiveammateistaan jo ylioppilaana.
Suunnittelua, aikataulutusta ja hankintojen koordinointia. Kustannuksien seurantaa ja työnteon valvontaa.
Tämä oli Erkki Arosen työtä parinkymmenen vuoden ajan pääkaupunkiseudun kerrostalotyömailla.
”Menin lukion jälkeen opiskelemaan rakennusinsinööriksi, kun se väylä avautui ammattikorkeakoulujen yhteishaussa. Olin pyrkinyt myös sairaanhoitajaopintoihin, mutta sinne en päässyt silloin sisään.”
Nuoruuden ammattihaave alkoi puskea uudestaan pintaan, kun Erkki suoritti pari vuotta sitten turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon. Hyvin sujunut opiskelurupeama lisäsi tiedonjanoa, ja vuonna 2020 Erkki teki ratkaisun, johon sydän kutsui. Raha-asiatkaan eivät päätöstä tehdessä pelottaneet, vaikka kuukausitulot saattavat tippua uudessa ammatissa lähes pari tonnia edelliseen verrattuna.
Tuntumaa hoitoalaan Erkillä oli jo entuudestaan perhepiiristä. Hänen vanhemmistaan äiti on työskennellyt vanhusten hoitajana, isä sosiaalityössä.
Laurea-ammattikorkeakoulun opinnot ovat rytmittäneet Erkin arkea viimeiset pari vuotta. Lähiopetus on keskitetty torstai- ja perjantaipäiviin.
”Silti työtä on yleensä viideksi päiväksi. Monimuoto-opiskelu vaatii itseltä vahvaa panostusta. Opittua viedään käytäntöön työpajoissa. Ensin perehdytään asiaan, sitten sitä käydään läpi opettajan johdolla ja lopulta harjoitellaan käytännössä.”
Erkki on innoissaan ja ihmeissäänkin siitä, miten paljon erilaista tietoutta ja osaamista sairaanhoitajalta edellytetään. Kaikkein kiinnostavinta ja ominta juttua on vielä vaikea nimetä.
”Harjoittelupaikkoja olen hankkinut sekä Jobiili-palvelusta että suoraan työpaikasta kysymällä. Tähän mennessä psykiatrian harjoittelu on ollut antoisin, mutta odotan innolla myös akuuttihoidon näkemistä.”
Perspektiiviä akuuttihoitoon Erkki on saanut vapaapalokunnasta, jossa hän on toiminut 10-vuotiaasta lähtien.
Sairaanhoitajana hän haluaa auttaa ja olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa.
”On mukava päästä tekemään työtä omin käsin, omalla tavalla – ja vastata siitä ihan itse. Rakennuksilla valvoin muiden tekemää jälkeä.”
Ammattiyhdistystoimintaan Erkki lähti mukaan jo työuransa alussa. Kesätyökaveri kannusti liittymään liittoon ja eläköityvä luottamusmies kysyi häntä myöhemmin seuraajakseen.
”Lupauduin, kun hän lupasi olla tukena ja apuna alkuvaiheissa.”
Luottamustehtävät ammattiliitto Prossa veivät Erkin EWC-toimintaan eli eurooppalaiseen yritysneuvostoon, joka koostuu sekä työnantajan että työntekijöiden edustajista.
”Ilman sitä näkökulmani kansainväliseen työpaikkaani, Peab Oy:hyn, olisi rajoittunut vain niihin rakennuskohteisiin, joilla toimin työnjohtajana. Neuvostossa sain katsauksen koko yritykseen. Siellä esimerkiksi kuulin, miten erilaisia käytäntöjä saman firman työmailla oli koronaan liittyen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.”
Nykyään Erkki kuuluu Tehyyn. Oman alan ammattijärjestöön liittyminen oli hänestä itsestään selvää heti opintojen alkumetreillä.
”Tehy antaa hoitoalasta sellaista ajantasaista tietoa ja näkemystä, jota en saisi muualta. Vielä en kuitenkaan tiedä, miten paljon olen tulevaisuudessa mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Tehyn luottamustehtävissä tarvitaan mielestäni vankkaa ammattitaitoa ja -kokemusta alan töistä.”
Erkki uskoo, että rakennusalan pitkästä työnjohtajakokemuksesta voisi löytyä ammennettavaa hoitoalan esihenkilötyöskentelyyn, vaikka työmaiden kulttuurit ovat hyvin erilaiset.
”Tarkempaan analysointiin en kuitenkaan tahdo ryhtyä – olenhan vasta opiskelija!”
Rakennusala eli Erkin työvuosien aikana murrosvaihetta, jolloin Suomessa alettiin käyttää entistä laajemmin ulkomaista työvoimaa. Hankalat tilanteet johtuivat usein yhteisen kielen puutteesta.
”Kehonkielestä otettiin irti kaikki, mitä saatiin”, Erkki naurahtaa.
Vaikka hoitoalalla työntekijöiltä edellytetään riittävää kielitaitoa, Erkki ajattelee, että kielten opiskelusta on hyötyä jokaiselle.
”Siihen kannattaa panostaa.”
