Raiskauksen uhrien apuna Kanadassa – rikosteknisenä sairaanhoitajana työskentelevä Jaana Ohinmaa on todistanut satoja kertoja oikeudessa

Kun sairaanhoitaja Jaana Ohinmaan, 64, hakulaite hälyttää keskellä yötä kotona Kanadan Edmontonissa, hän nappaa työlaukkunsa, hyppää autoonsa ja ajaa sairaalaan, josta hälytys on tullut. Siellä odottaa potilas, joka on juuri raiskattu ja tarvitsee apua.

Jaana työskentelee rikosteknisenä sairaanhoitajana seksuaalisen väkivallan uhreja auttavassa tiimissä. Öisin hän päivystää kotonaan Westendin kaupunginosassa noin 14 kilometrin päässä Edmontonin keskustasta.

Jaanan tiimiä kutsutaan nimellä SART (Sexual assault response team). SART-työ alkoi 1970-luvulla Yhdysvalloissa, kun oivallettiin, että raiskausten uhrien hoito ensiavussa kaipasi parannusta.

Päivisin Jaanan tiimi päivystää keskikaupungilla toimistossa ja lähtee keikoille tavallisesti sieltä. Soittoja tulee 11 sairaalasta. Hoitajien tavoitteena on olla potilaan luona tunnin sisällä soitosta, mutta joskus se saattaa olla hankalaa pitkien välimatkojen ja ruuhkien vuoksi.

”Autossa tulee vietettyä paljon aikaa”, Jaana sanoo.

Työssä kohtaavat hoitoala ja oikeuslääketiede.

”Päämääränä on, että rikoksen uhri saa inhimillistä hoitoa, jossa ymmärretään traumoja. Kuka tahansa voi joutua seksuaalirikoksen uhriksi. Iäkkäin potilaani on ollut 98-vuotias.”

Satoja kertoja oikeudessa

Kun Jaana saapuu sairaalaan potilaan luokse, hän aloittaa esittäytymällä. Sitten hän kertoo tulleensa auttamaan ja olevansa pahoillaan siitä, mitä on tapahtunut.

”Henkeä uhkaavat vammat on hoidettu ensin, sitten on minun vuoroni. Haastattelen potilasta, tutkin hänet, annan lääkitystä ja dokumentoin ja hoidan vammat. Vammat ovat usein erilaisia kuristusvammoja ja mustelmia, harvemmin murtumia tai avovammoja.”

Lisäksi Jaana auttaa rikosilmoituksen teossa, ottaa dna-näytteitä ja keskustelee ensiapulääkärin kanssa jatkosta. Muutaman päivän kuluttua hän soittaa potilaalle seurantapuhelun.

Rikosten uhreissa on paljon Kanadan alkuperäisväestöä, tekijöissä sen sijaan valtaväestöä. Iso osa hoitotyöstä liittyy henkiseen hyvinvointiin: Jaanan tavoitteena on palauttaa potilaalle toivon tunne.

Osalla potilaista on jokin psyykkinen diagnoosi.

”Joskus on raskasta miettiä, missä vaiheessa on jätettävä jatkohoito muille. Osalle kohtaamistani ihmisistä kasautuu paljon osattomuutta. Suomessa syrjäytymisriskiä ehkäistään lapsuudessa tasoittamalla eroja lähtökohdissa, Kanadassa ei. Se näkyy täällä aikuisilla osattomuutena”, Jaana sanoo.

Uusia hoitajiamme todistaminen voi pelottaa, koska puolustusasianajajat ovat armottoman taitavia.

Jaanan ja hänen kollegoidensa työnkuvaan kuuluu myös oikeudessa käyminen, sillä heidän todistuksensa ovat oikeudenkäynneissä tärkeä osa näyttöä. Kolmentoista vuoden rikosteknisen hoitajan uransa aikana Jaana on ollut oikeudenkäynneissä satoja kertoja.

”Uusia hoitajiamme todistaminen voi pelottaa, koska puolustusasianajajat ovat armottoman taitavia. Minun kohdallani he voivat vaikkapa vedota sellaiseen tekosyyhyn, että äännän englantia ei-kanadalaisittain eivätkä he muka saa puheestani selvää.”

Työn iloa Jaana tuntee, kun syyttäjä tulee tuomion jälkeen kiittämään häntä ansiokkaasta todistamisesta.

Kokemus on eduksi

Jaana sai rikosteknisen hoitajan sertifikaattinsa vuonna 2010. Työ valitsi hänet: Vuonna 2006 Jaana työskenteli Royal ­Alexandra -sairaalassa naistentautien osastolla, jossa hän kohtasi paikallisen SART-ohjelman johtajan. Tämä oivalsi, että Jaanan persoona ja ammattitaito sopisivat hyvin seksuaalirikosten uhrien auttamiseen.

”Opiskelen lisää koko ajan. Kurssiteemoja ovat esimerkiksi kuristusvammojen tutkiminen, dna-teknologia sekä seksiin liittyvä ihmiskauppa. Kansainvälisissä konferensseissa tapaan kollegoita eri maista. Rikosteknisten hoitajien järjestön IAFN:n keskustoimisto on Yhdysvalloissa.”

Helsingissä käydessään Jaana on tutustunut myös Seri-toimintaan, joka on hiukan vastaavanlaista kuin SART-toiminta. Seri-tukikeskus on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö kaikille yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Tukikeskuksia on ympäri Suomea, ja ne tarjoavat oikeuslääketieteellistä tutkimusta, traumatukea, psykologista neuvontaa ja terapiaa.

Jaanan hoitajajohtoisessa tiimissä Edmontonissa kaikki työntekijät ovat naisia. Useimmat potilaat haluavat hoitajaksi naisen. Naishoitajaa toivovat myös monet miespotilaat, koska heidänkin kohdallaan rikoksentekijä on useimmiten mies.

”Emme syrji ketään eli mieshoitajatkin kyllä saavat hakea meille töihin”, Jaana sanoo.

Iästä ja kokemuksesta on hakijalle etua, sillä sen katsotaan auttavan potilaiden kohtaamisessa.

”Vastavalmistuneita emme palkkaa.”

Jaanan tiimi käsittelee vuosittain noin 600 tapausta. Vuodesta 2015 Jaana on ollut tiimin johtava hoitaja, joka perehdyttää, kehittää ja raportoi. Työnkuvaan kuuluu kaksi toimistopäivää viikossa.

Palkkaa Jaana saa noin 40 euroa tunnilta, ja käteen hänellä jää kuukaudessa noin 3 500–5 500 euroa. Työtä on neljänä päivänä viikossa kello 8–16, ja päälle tulee päivystyksiä. Kanadassa on tapana, että terveydenhuollossa työskentelevät tekevät useampaa osa-aikaista työtä. SART-työn lisäksi Jaana opettaa omaa alaansa, mikä vie aikaa nelisen tuntia viikossa.

Oulusta Kanadaan

Jaana valmistui terveydenhoitajaksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 1999. Hän työskenteli Oulun yliopistollisen sairaalan naistentautien ja synnytysten osastolla, kun hänen puolisolleen Arto Ohinmaalle tarjottiin 2000-luvun alussa työtä Albertan yliopistossa Edmontonissa.

”Myimme kaiken ja pakkasimme laukut. Poikamme Arvi Pekka oli silloin viisivuotias ja aloitti koulun englanniksi. Alku oli työläs. Elämä avautui, kun kahden vuoden kuluttua sain kanadalaisen ammatinharjoittamisluvan ja samaan aikaan valmistuin Albertan yliopistosta kansanterveystieteen maisteriksi.”

Täällä lomaoikeus määräytyy ammattiliittovuosien mukaan eikä työvuosien mukaan.

Jaana pääsi töihin Royal Alexandra -sairaalaan kohdunkaulan syövän seulontaohjelman koordinaattoriksi. Uuden opettelua riitti.

”Jos vaihtaa kulttuurista toiseen, tarkastelee pitkään kaikkea lähtömaansa käytännöistä käsin. Minulle uutta oli esimerkiksi se, että lomaoikeus määräytyy täällä ammattiliittovuosien mukaan eikä työvuosien mukaan.”

Jaana huomasi myös, että vaikka Kanadassa ollaan hyvin suvaitsevaisia, vuorovaikutusta sanelevat tiukemmat säännöt kuin Suomessa. Johtaja on johtaja, ja keskustelutaitoja arvostetaan. Avuliaisuus on Jaanan mielestä kanadalaisten kansanluonne siinä missä sisu suomalaisten.

”Kiltteys kannattaa eli täällä ’kill them with kindness’ -lähestymistapa on parempi kuin suorapuheisuus. Tulen kyllä hyvin toimeen ihmisten kanssa.”

Välillä riipaisee

Vaikka Jaana törmää työssään jatkuvasti elämän nurjaan puoleen ja myös luottamus ihmisen hyvyyteen uhkaa horjua, hän ei ole synkistynyt. Päinvastoin hän ihailee ihmisten kykyä selviytyä. Työn merkitys auttaa jaksamaan, samoin hyvät kollegat, joiden kanssa Jaana purkaa ­tapaukset keskustellen.

”En jää kantamaan potilaita mielessäni, mutta toiset tapaukset riipaisevat enemmän kuin toiset. Ei ole helppoa nähdä, kuinka sarjaraiskaaja muuttuu koko ajan väkivaltaisemmaksi. Näiden psykopaattien uhreja mekin olemme hoitaneet.”

Jaana pitää huolta itsestään lukemalla, katselemalla elokuvia, keskustelemalla filosofisessa lukupiirissä ystävien kanssa ja joogaamalla – seuraava joogaretriitti tutussa paikassa Quebecissä on jo varattuna.