Jari Paavola, 53, hoiti koneita yli kolmekymmentä vuotta. Sitten hän päätti voittaa änkytyksen pelon ja palata koulunpenkille.
Ei enää ikinä opiskelua! Näin päätti Jari Paavola, kun hän oli saanut peruskoulun päätökseen vuonna 1986.
Jarin taakkana oli änkytys. Änkytyksen takia koulunkäynti oli ollut silkkaa selviytymistä. Jaria ei koskaan kiusattu, mutta änkytyksen pelko esti häntä olemasta tunneilla aktiivinen. Sosiaalisesta, avoimesta ja fiksusta nuoresta tuli takapenkin kova poika, joka vastasi opettajan kysymyksiin ”En tiedä”.
Eniten Jaria satutti se, että hän teki itsensä tyhmemmäksi kuin olikaan.
Peruskoulun jälkeen Jari valitsi alan, joka vaatisi mahdollisimman vähän koulunpenkillä istumista. Tuolloin paperiprosessityöntekijäksi pääsi kahden vuoden opiskelulla. Lisäksi Kauttualla, lähellä Jarin kotipitäjää Säkylää, oli paperitehdas. Se ratkaisi Jarin uravalinnan.
Työllistyminen kävi helposti. Jari piti valmistuttuaan yhden päivän lomaa, minkä jälkeen meni iltavuoroon tehtaalle. Siellä vierähtikin 33 vuotta.
Nelikymppisenä Jari oli uransa huipulla paperipäällystyskoneen hoitajana. Vuosipalkka huiteli 60 000 eurossa. Elämä oli muutenkin mallillaan. Silti jokin kaihersi.
”Silloin minulle tuli ensimmäistä kertaa mieleen, voisinko lähteä opiskelemaan jotakin. Muutoksen tekeminen on kuitenkin vaikeaa, kun on vakaa työpaikka ja turvattu elämä.”
Kesällä 2015 Jari osallistui änkyttäjille tarkoitetulle itsetuntokurssille. Hän soitti kurssilla haitaria ja se rentoutti tunnelmaa. Hän myös kannusti muita avautumaan ja osallistumaan rohkeammin kurssin ohjelmaan. Jari sai kurssin vetäjältä palautetta siitä, että hänellä oli taito tukea ja auttaa muita.
”Siitä lähti itämään ajatus, että voisiko muiden auttaminen olla se juttu.”
Jos Jarin nimi ja kasvot vaikuttavat tutuilta, se johtuu siitä, että hän on tuttu televisiosta. Osana henkisen kasvun prosessiaan ja änkytyksen aiheuttamasta häpeästä irtipääsemistä Jari on haastanut itseään eri tavoin.
Vuonna 2018 hänet nähtiin tosi-tv-ohjelmassa Tähän aikaan ensi vuonna. Kaksi vuotta myöhemmin hän osallistui Maajussille morsian -ohjelmaan, jossa etsittiin puolisoa koirankasvattaja Heidille.
”Treffit tv-kameroiden ja koko kansan edessä ei ole helppo rasti kenellekään, saati änkyttäjälle”, Jari sanoo.
Minulla oli rahaa, mutta oliko onnellisuutta?
Hän pääsi ohjelmassa aivan loppukahinoihin, mutta Heidi valitsi toisen. Muutoksen siemen oli kuitenkin kylvetty. Jari tiesi, että jotain oli tehtävä.
”Kolmivuorotyö väsytti, ja rakkaalle kansanmusiikkiharrastukselle ja haitarinsoitolle ei jäänyt oikein aikaa ja voimia. Mietin, että onko tässä mitään ideaa? Minulla oli rahaa, mutta oliko onnellisuutta?”
Oli aika tarttua viimeiseen haasteeseen, opiskeluun.
Jaria kiinnosti musiikkiterapia, joten hän oli yhteydessä Eurajoen kristilliseen opistoon. Vaikka Jari oli musisoinut liki koko elämänsä ja opettanutkin musiikkia, pohjalle vaadittiin jokin sopiva perustutkinto.
Niinpä hän haki lähihoitajaopintoihin. Kun opiskelupaikka varmistui, hän ilmoitti työpaikallaan Jujo Thermalilla jäävänsä opintovapaalle.
”Työkaverit olivat tietysti ihmeissään ja ennustivat, että olen pian takaisin tehtaalla töissä. Henkilöstöpäällikkö sanoi, että voin tulla halutessani kesätöihin. Totesin, että nyt aion panostaa opiskeluun.”
Syksyllä 2021 Jari aloitti lähihoitajaopinnot. Koulunpenkille palaaminen ei ollut kamalaa, päinvastoin. Nyt Jari oli se, joka istui eturivissä ja osallistui. Tenteistä hän halusi saada parhaat arvosanat.
”Voitin vanhat huonot muistot ja koulunkäynnin pelon. Nautin joka päivä kouluun lähtemisestä. Koin useita onnistumisen hetkiä: minä pystyn, minä osaan.”
On ihan eri asia hoitaa konetta kuin ihmistä. Ihmisen koskettaminen ja intiimien paikkojen peseminen on aikamoista.
Jari valitsi osaamisalakseen sairaanhoidon ja huolenpidon. Harjoittelut olivat opettavaisia ja silmiä avaavia.
”On ihan eri asia hoitaa konetta kuin ihmistä. Vaikka olen luonteeltani avoin ja sosiaalinen, ihmisen koskettaminen ja intiimien paikkojen peseminen on paperiprosessinhoitajalle aikamoista.”
Yksi asia yllätti Jarin. Hän luuli, että hoitaja saa kiitosta, mutta hän on törmännyt myös äksyileviin asiakkaisiin ja potilaisiin. Jari sanoo ymmärtävänsä, että muistisairauteen saattaa liittyä kiukuttelua, mutta näissä tapauksissa ei ole ollut kyse siitä.
”Olin aika sinisilmäinen, kun luulin, että kaikki hoidettavat ovat kiitollisia saamastaan hoidosta.”
Toukokuun lopussa Jari juhli valmistumistaan Sataedun gaalassa, onnellisena ja kiitollisena. Kyyneleet olivat herkässä, kun hän lausui muiden valmistuneiden kanssa lähihoitajan lupauksen. Parina viime vuonna Jari on soittanut juhlassa myös säveltämänsä Lähihoitajien valssin, mutta nyt hän keskittyi juhlimiseen.
Kesän hän aikoo lomailla ja musisoida Kaustisilla. Syksyllä on edessä musiikkiterapiaopinnot ja keikkatyöt lähihoitajana.
Lähihoitajana Jarin tuntipalkka melkein puolittui entisestä. Alanvaihdos ei olisi ollut mahdollinen, jos hänellä olisi ollut vielä vaikkapa asuntolainaa maksettavana.
Opintovapaa loppuu ensi vuoden helmikuussa. Paperitehtaankaan ovia Jari ei ole vielä sulkenut.
”Helmikuussa minun on päätettävä, mitä teen isona.”
Jarin päähaave on päästä työskentelemään musiikkiterapeuttina oman yrityksen kautta. Hän uskoo, että kysyntää voisi olla esimerkiksi yksityisissä vanhusten palvelukodeissa, joissa hän voisi ohjata musiikkipainotteista päivätoimintaa.
”Minulla on vielä 13 vuotta eläkeikään. Haluaisin luoda itse omat työaikatauluni.”
