Sanna työskentelee Lahdessa Koulutuskeskus Salpauksen palveluohjaajana. Hän käy tarvittaessa koulun eri toimipisteissä myös Asikkalassa ja Heinolassa. Hänen luokseen tullaan päihde-, mielenterveys- ja kriisiasioissa. Opiskelijalla ne ilmenevät usein unettomuutena, hätänä, ahdistuksena tai poissaoloina.
– Työ on moniammatillista. Teen tiivistä yhteistyötä opettajien, kuraattorien, opinto-ohjaajien sekä opiskeluterveydenhuollon kanssa. Jos on tarvetta, jalkaudun myös opiskelijoiden mukaan esimerkiksi lääkärikäynneille.
Pohjakoulutukseltaan Sanna on sairaanhoitaja. Palveluohjaajan työn hän aloitti vuonna 2008. Sitä ennen hän työskenteli kuraattorina ammatillisessa oppilaitoksessa yhdeksän vuotta. Työ ei ole vuosien varrella vähentynyt – päinvastoin. Hänen mielestään töitä olisi vaikka kahdelle.
– Opiskelijoiden ahdistus on aina ollut samanlaista, mutta kannabismyönteisyys on lisääntynyt huolestuttavasti parin vuoden aikana.
Sanna on käynyt työnsä tueksi päihdetyön ammattitutkinnon ja kriisityön erikoistumisopinnot.
– Päihdetyön lisäkoulutus tuli todella tarpeeseen. Opiskelijaa on usein hankala saada uskomaan, että esimerkiksi hänen hermostuneisuutensa, poissaolonsa tai unettomuutensa voisi johtua päihteistä. On harvinaista, jos opiskelijan saa motivoitua lähtemään katkaisuhoitoon.
Sanna tapaa vuosittain noin 200 opiskelijaa. Jotkut opiskelijat käyvät Sannan juttusilla koko opiskelunsa ajan, jotkut vain pari kertaa. Monelle riittää Sannan kanssa juttelu, eikä opiskelijaa tarvitse ohjata esimerkiksi lääkäriin.
– Tsemppaan ja kannustan nuorta. Usein voin olla nuoren elämässä se ainoa aikuinen, joka tekee niin. Joskus pulma ei ole ehkä niin iso, miltä opiskelijasta tuntuu. Kun hän pääsee sanomaan mieltänsä painavan asian mahdollisimman pian, kärpäsestä ei ehdi tulla härkästä.
Opiskelun muuttuminen näkyy Sannan työssä. Opiskelu vaatii nykyään yhä laajempien kokonaisuuksien haltuunottoa, itseohjautuvuutta ja tiimioppimista, mikä tarkoittaa ryhmätöitä.
– Jos nuorella on koulukiusaamistaustaa, ryhmässä opiskelu voi aiheuttaa ahdistusta. On myös todella paljon työssä oppimista. Nuorelle voi olla vaikeaa mennä yhtäkkiä esimerkiksi joka aamu viideksi töihin leipomoon, jos hän ei sitä ennen ole ollut edes kesätöissä.
Elämän perusasiat eivät ole aina hallussa. Sanna joutuu muistuttelemaan unen tärkeydestä, liikkumisesta ja oikeasta ravinnosta. Yhdessä voidaan miettiä myös päiväjärjestystä, johon kuuluu muun muassa omien astioiden tiskaaminen.
Yleensä nuori itsenäistyy juuri opiskelujen alettua. Saattaa olla, että kotona ei ole tarvinnut opetella minkäänlaisia arjessa selviytymisen taitoja. Yksin eläminen on silloin kovin hankalaa.
– Näen paljon sitä, että nuori on jätetty täysin oman onnensa nojaan jo 16-vuotiaana. On esimerkiksi eroperheiden lapsia, joista sitten lopulta kukaan ei välitä.
Aikuisen puutteen nuoren elämässä voi välillä oikein aistia.
– Olemme tehneet kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa joitakin kotikäyntejä, jos nuoresta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Kerran eräs nuori istui kämpässään ilman sähköjä palamaton tupakka kädessä. Hän ei vaan pystynyt lähtemään mihinkään tai tekemään mitään, Sanna kertoo.
Uutena asiakasryhmänä ovat maahanmuuttajat, jotka ottavat palveluja vastaan usein vastahankaisesti. On tavallista, että yksinäiset maahanmuuttajamiehet eivät osaa laittaa itselleen ruokaa.
– He sanovat usein, että se on naisten työtä. Siinäkin lähdetään selittämään ihan perusasioita. On myös sotatraumoja ja yksinäisyyttä, joita he sitten usein lääkitsevät päihteillä.
Sanna pitää työstään, vaikka välillä tekisikin mieli sanoa opiskelijalle napakammin, että ryhdistäydy nyt.
– Silloin kysyn nuorelta, mitä sinä ajattelisit minusta, jos olisin kertonut kaiken tämän sinulle. Miltä elämäni näyttäisi?
Sanna tuntee tekevänsä yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Hänen mielestään kaikilla nuorilla on toivoa ja vielä koko elämä edessään.
Koulutuskeskus Salpauksessa kuraattoreiden, terveydenhoitajien ja palveluohjaajan vastaanotolle pääsee tarvittaessa nopeasti. Erikoissairaanhoitoon pääsemistä opiskelijat voivat kuitenkin joutua jonottamaan pitkään.
Työn haasteena on saada opiskelijat suostumaan avun hakemiseen ja sitoutumaan siihen.
– Kaikkia en voi auttaa, mikä pitää vain hyväksyä. Pahinta on, kun kuulee meidän opiskelijamme kuolleen esimerkiksi päihteiden yliannostukseen.
Palkitsevia hetkiä on silti usein. On hienoa nähdä, kun todella ahdistunut ja itkuinen nuori alkaa piristyä ja opiskelut alkavat sujua.
– Ihan parasta on, kun jossain vaiheessa minulle tulee viesti, jossa sanotaan: Hei, mä valmistuin!
Työpäiväni
Ahdistusta ja unihäiriöitä
Klo 8.30 Opiskelija Pinja tulee opinto-ohjaajan lähettämänä. Hänellä on poissaoloja ja ahdistusta, koska ei pysty menemään luokkaan. Hän ei kestä hälinää ja toisia ihmisiä. Selvitän hänen kanssaan, mikä on ahdistuksen takana.
Klo 10.00 Lähden opiskelija Matin mukaan lääkärikäynnille opiskelijaterveydenhuoltoon. Opiskelijat vastaavat usein lääkärin kysymykseen kuulumisista, että ihan hyvää kuuluu. Kerron, että Matti ei pysty syömään ja nukkumaan. Lääkäri korjaa lääkitystä ja kontrollikäynti sovitaan kuukauden päähän.
Klo 11.15 Käyn opiskelija Sallan mukana labrassa verikokeissa.
Klo 12.00 Käyn syömässä Kulinaarissa opiskelijoiden tekemää ruokaa. Taas maistui. Juttelen samalla parin opiskelijan kanssa ihan muuten vaan.
Klo 13.00 Menen Pulssiin, joka tarjoaa tuettua ohjausta niille opiskelijoille, joiden opiskelut eivät jostain syystä etene. Käyn erityisopettajan kanssa läpi opiskelijoiden asioita: syömishäiriötä, masennusta ja unihäiriöitä. Kartoitan hoitokontakteja ja mietimme, minne käynneille olisi hyvä lähteä opiskelijan mukaan.
Klo 15.00 Lähden kotiin. Teen 80-prosenttista työaikaa, jotta saan pyöritettyä jouhevasti kolmilapsisen perheen arkea.
Teksti Maija Joutjärvi
