Pääkalloja hirvensarvista, taidetta hukkapaloista – anatomian tuntemus auttaa lääkintävahtimestaria tekemään taidetta

Ruumiinavaukset opettivat paljon ihmisen anatomiasta ja mittasuhteista, sanoo Kari Mänttäri.

Kuvateksti
Kari Mänttärin taiteessa on usein pääkalloja. Kuvan pääkallon Kari on veistänyt pihlajasta. ”Pääkallo symbolisoi kuolemaa ja korppi elämän ja kuoleman välistä linkkiä. Vanhassa mytologiassa shamaani otti korpin hahmon.”
Kuva: Mira Kuhlman

Oriveteläinen lääkintävahtimestari Kari Mänttäri, 47, tekee Taysin päivystyksessä lastoja esimerkiksi sormimurtumiin. Materiaalina hän käyttää puukipsilevyä, josta jää aina nurkkapaloja roskiin. Karilla on paloille kuitenkin parempaa käyttöä – hän tekee niistä taidetta.

Monet Karin töistä kuvaavat ihmiskehoa. Aihe on hänelle tuttu, sillä hän teki melkein 15 vuotta oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia obduktioteknikkona.

”Työni oli purkaa vainaja ja irrottaa kaikki elimet. Opin paljon ihmisen anatomiasta ja mittasuhteista. Olen tehnyt paljon esimerkiksi pieniä pääkallokoruja hirvensarvista, joita metsästävä ystäväni tuo minulle.”

Kari voi pyöritellä ideoita mielessään kuukausia, ja yhtenä päivänä hän innostuu ja veistää esineen yhtä soittoa valmiiksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kari on tehnyt käsitöitä lapsesta lähtien. Hän on vuollut puusta voiveitsiä ja kaivertanut kuksia. Parikymmentä vuotta sitten hän innostui savitöistä.

Työstämisessä Kari käyttää eniten letkuporakonetta, jolla pystyy tekemään tarkkaa veistämistä. Hänellä on myös pieniä hammaslääkärin poran teriä.

Karilla on oma ahjo ja hän tekee myös metallitöitä, esimerkiksi pronssikoruja ja viikinkihenkisiä esineitä. Hän kuuluu muinaisaikayhdistys Birckalaisiin.

Vuonna 2017 Karin töitä oli esillä ite-taiteilijoiden töitä esittelevässä Miälentilat-näyttelyssä Tampereen taidemuseossa.

”Tulevaisuudessa teen ehkä enemmän isoja puuveistoksia moottorisahalla, sillä minulla on nyt omaa metsää taloni ympärillä. Taiteeni mukautuu aina elinympäristööni. Kerrostalossa asuessani tein pieniä koruja parvekkeella.”