Kätilö Anitta Nykyri on kaikkiruokainen elokuvien katsoja. ”Jos töissä on ollut rankempi jakso, on puhdistavaa vollottaa elokuvissa.”
Elokuvissa käynti on omaa aikaa, jolloin kukaan ei vaadi mitään, sanoo oululainen kätilö Anitta Nykyri, 46. Leffat tempaavat mukaansa ja hän siirtyy toiseen maailmaan.
”Esimerkiksi musikaalin La La Landin elin täysillä mukana, vaikka en osaa laulaa enkä tanssia. Tuli tunne, että haluaisin mennä mukaan”, Anitta nauraa.
Anitta on kaikkiruokainen elokuvien katsoja. Viimeisin elämys oli Pelle Hermanni ja hypnotisoija.
”On hienoa, että lasten elokuvaan panostetaan näin paljon. Elokuvaa katsoessani sain hetken olla lapsi ja elin nostalgista viattomuuden aikaa. Dialogi oli yksinkertaista mutta nasevaa.”
Maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva Je’vida oli Anittasta koskettava ja kiinnostava. Toisaalta hänelle maistui myös toimintaelokuva Aquaman and the Lost Kingdom, jossa on hyviksiä ja pahiksia ja komea sankari puolustaa perhettään.
”En katso leffoja telkkarista, sillä vain elokuvateatterissa antaudun niille täysin. Joskus menen katsomaan minkä vaan aikatauluuni sopivan leffan.”
Anittan ja hänen miehensä ensitreffit olivat elokuvissa vuonna 1995. Kun poika oli pieni, koko perhe kävi paljon elokuvissa. Ja käy edelleen, vaikka poika on aikuinen – ja töissä elokuvateatterissa.
”Matkoilla etsimme aina paikkakunnalta pienen elokuvateatterin. Sodankylän elokuvajuhlilla olen käynyt mieheni kanssa kaksi kertaa. Pieni kylä pohjoisessa on yhden viikon ajan Suomen elokuvan mekka. Tunnelma on erityinen, kun ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat valoisassa yössä sirkustelttaan katsomaan elokuvia.”
Anitta tekee kolmivuorotyötä lapsivuodeosastolla. Anittan lempityötä on imetysohjaus.
”Jos töissä on ollut rankempi jakso, on puhdistavaa vollottaa elokuvissa. Nuorena häpesin itkuherkkyyttäni, mutta nykyään pidän sitä vahvuutenani.”
