Ninan kaksi rakkautta

Kun Nina Salosta, 51, haastateltiin televisio-ohjelmaan, häntä jännitti hirveästi. Kameroiden edessä oleminen inhotti ylipäätään, saati sitten viisi tuntia kestänyt kuvaussessio. Kuvauksissa mukana ollut hevonen huomasi jännityksen. Se alkoi puhallella hitaasti lämmintä ilmaa sieraimistaan ja laski päänsä Ninan syliin. Hevosen hidas hengitys ja eleet rauhoittivat. Jännitys laukesi.

”Sain ensimmäistä kertaa itse kokea saman kuin asiakkaani. Sen, miten hevonen auttoi minua rentoutumaan jännittävässä tilanteessa.”

Nina on terveydenhoitaja, joka tar­joaa toisena työnään hyvinvointia tukevaa hevostoimintaa. Asiakkaita ovat nuoret, joilla on haasteita mielenterveyden kanssa. Toiminnan tavoitteena on saada kävijälle parempi olo.

”Hevosten lämpö ja rauhallinen liike rauhoittavat. Tallilla tunteita ei tarvitse hävetä tai piilotella. Hevoset hyväksyvät ne kyllä.”

Toimistosta tallille

Hevoset ovat olleet Ninan elämässä aina. Samoin auttamisen halu. Se sai Ninan kouluttautumaan ensin lastenhoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi. Nyt hän on työskennellyt 14 vuoden ajan terveydenhoitajana lukiossa.

Oli vuosi 2009, kun Nina otti nuoria vastaan betonisessa kellarissa sijaitsevassa huoneessa. Suuri osa Ninan terveydenhoitajan työstä on keskustelua nuorten kanssa, jotka painivat erilaisten vaikeiden elämäntilanteiden kanssa. Nina mietti, voisiko ongelmista puhumisen sijaan tehdä myös jotain muuta.

”Pelkkä puhuminen toimistossa on niin virallista. Monella asiat lähtevät aukeamaan paljon paremmin, kun toimii ja tekee.”

Nina pohti, että kunpa ahdistuneen, kovia kokeneen ja alakuloisen nuoren voisi viedä tallille. Hän itse oli saanut hevosilta paljon, ja hän halusi tarjota muillekin hevosen lämmintä läheisyyttä ja iloisia elämyksiä. Samalla nuorella olisi mahdollisuus saada onnistumisia ja kartuttaa voimavaroja.

Nina jutteli ajatuksistaan eräälle nuorisopsykiatrian työntekijälle, joka kertoi sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Nina hakeutui koulutukseen Ypäjälle ja Turun yliopistoon. Samoihin aikoihin hän hankki ensimmäisen curly-hevosen.

Hän alkoi järjestää tallikäyntejä nuorisokodeissa ja psykiatrisissa asumisyksiköissä asuville nuorille. Aluksi nuoret tulivat pieninä ryhminä, mutta ajan kuluessa hevostoiminta on muovautunut yksityistunneiksi. ”Olen huomannut, että nuoret kaipaavat jakamatonta huomiota ja yhdessä tekemistä. Ryhmätoimintaa on myös enemmän tarjolla.”

Mielialan mukaan

Suurella osalla Ninan luona käyvistä nuorista on ahdistusta. Välillä nuorisokodin ohjaaja saattaa soittaa ennen käyntiä ja kertoa, että emme voi tulla, kun nuorella on niin huono päivä.

”Vastaan, että silloin juuri pitää tulla! Lähdön aikaan ohjaajan voikin olla sitten vaikea uskoa, että kyseessä on sama nuori.”

Osa kävijöistä on nepsy-nuoria. Heillä saattaa olla vaikeuksia toiminnanohjauksessa. Tällöin voi olla vaikeaa mennä tavalliselle ratsastuskoululle, jossa täytyy pysyä tietyssä aikataulussa.

Kun nuori saapuu tallille, Ninalla ei ole koskaan tarkkaa suunnitelmaa, kuinka käynti etenee. Hän pitää mielessään nuoren tarpeet ja haasteet, jotka on kartoitettu alussa yhdessä nuoren ja lähettävän tahon työntekijän tai vanhemman kanssa.

Nina pyrkii löytämään pieniä haasteita, jotka nuori ratkaisee. Tehtävänä voi olla riimun laittaminen hevoselle tai pelkän soljen avaaminen.

”Kun nuori selvittää haasteen, siitä tulee hyvä fiilis ja hänen itsetuntonsa kohoaa.”

Joskus nuoret voivat olla todella väsyneitä. Tuolloin Nina ottaa usein ohjat ja taluttaa hevosta. Nuori saa vain olla hevosen selässä ja pistää vaikka silmät kiinni. Tuntea hevosen lämmön ja liikkeen allaan.

”Usein koko kehosta näkee, kun nuoren olo alkaa purkautua.”

Pitkään käyneet nuoret osaavat myös itse ilmaista, millainen päivä on meneillään ja miten tallilla käyntiä voisi sillä kertaa hyödyntää.

”Joku saattaa vain itkeä hevosen selässä ja toinen pyytää, että voisiko nyt kokeilla laukkaamista.”

Tunnetaitojen harjoittelu on tärkeä osa toimintaa. Nuori voi vaikkapa seurata Ninan kanssa hevoslaumaa ja opetella samalla omien tunteiden tunnistamista. Nina saattaa olla ensimmäinen, jolle nuori uskaltautuu kertomaan jostain asiasta.

Nina kuuntelee ja rohkaisee nuorta kertomaan saman myös mahdollisessa terapiassa.

”Yleensä nuoret ovat helpottuneita, kun he vihdoin ja viimein saavat sanottua asioita.”

Curlyt hurmasivat

Aamulla herätessään Nina näkee ikkunastaan hevoslauman. Hänen kaikki kahdeksan hevostaan asuvat ulkona pihatossa ympäri vuorokauden.

Hevoset ovat rodultaan American Bashkir Curlyja. Rotu tunnetaan parhaiten kiharaisesta karvastaan, jota pidetään hypoallergeenisenä eli tavallista vähemmän allergiaoireita aiheuttavana. Nina hankki ensimmäisen curlynsa, koska hänen pojalleen tuli hevosallergia. ”Sitten hurahdin rotuun aivan täysin.”

Jo ensimmäinen curly oli mukana hevosavusteisessa toiminnassa. Siihen curlyt sopivat hyvin rauhallisen luonteensa ansiosta. Curlyjen pakorefleksi ei ole niin voimakas kuin hevosilla yleensä, minkä vuoksi ne ovat turvallisia.

”Curlyt ovat myös erittäin sosiaalisia. Ne roikkuvat perässä ja tykkäävät seurustella ihmisten kanssa. Ne eivät kyllästy olemaan rapsuteltavina ja hoidettavina.”

Paksun kiharan karvansa ansiosta curlyt sietävät erittäin hyvin kylmää. Rotu on vienyt Ninan mukanaan ja hän toimii aktiivisesti rotuyhdistyksessä. Kaiken muun ohella hän myös kasvattaa curlyja Winsome curlies -kasvattajanimellä.

Tehonokoset virkistävät

Ninan aamut alkavat hevosten ruokinnalla. ”Hevoset tietävät, moneltako lähden töihin, ja ne ovat aidan takana hörisemässä ja tervehtimässä.”

Ruokinnan jälkeen hän ajaa Muuramesta Jyväskylään töihin. Ninan nykyinen työhuone on koululla, mikä on hänestä hyvä. Kun terkkari on samassa rakennuksessa opiskelijoiden kanssa, hän on helposti saavutettavissa ja koulun arjessa mukana. Ninan luo voi tulla aina.

”Jos nuori saa vaikka paniikkikoh­tauksen tai dissosiaatio-oireita, hän voi tulla rauhoittumaan luokseni. Kohtauksen ollessa päällä ajanvaraus toiseen rakennukseen viikon päähän ei hirveästi lohduta.”

Kun Nina pistää terveydenhoitajan huoneen oven kiinni, alkaa toisen­lainen työpäivä. Kotiin tultuaan hän hoitaa hevoset, syö ja istuu sitten ­hetken sohvalla televisiota katsellen. Aivojen nollaukseen Ninalla on hyvä kikka.

”Osaan nukkua istuen 15 minuutin päiväunet, joista herään ilman kelloa. Se on loistava taito.”

Pienen levon jälkeen tulevat hevos­asiakkaat. Heidän jälkeen on jälleen hevosten hoito, omat iltatoimet ja nukkumaanmeno. Unta Ninan on saatava vähintään kahdeksan tuntia yössä. Muuten mistään ei tule mitään.

Työt tukevat toisiaan

Kaksi työtä ja touhua täynnä olevat ­päivät eivät Ninaa hätkäytä. Hänellä  on tarkkaavuushäiriö add ja sen myötä opeteltu taito saada aika riit­tämään. 

”Voin parhaiten, kun minulla on paljon tekemistä, mutta ei kiireen tuntua.”

Aamuisin Nina lähtee liikkeelle ennen aamukahdeksan ruuhkaa tai sen jälkeen. Jos aikataulut ovat kiireiset, hän stressaantuu. Aloittaessaan hevostoiminnan hän ajatteli, että olisi hyvä niputtaa päivä tiukasti.

”Kun päivä meni hirveällä vauhdilla, vauhti ei pysähtynyt iltaisin. En saanut kierroksia laskettua.”

Oman väljän rytmin löydyttyä tilanne on tasoittunut. Osa-aikainen työ mahdollistaa sen, että perjantait ovat usein vapaita, jolloin Ninalla on enemmän hevosasiakkaita.

Nina nauttii siitä, että työt tukevat toisiaan. Välillä hän on pohtinut, olisiko mahdollista pyörittää vain hevostoimintaa. Hän ei kuitenkaan halua luopua terveydenhoitajan työstä, sillä hän ­haluaa pysyä mukana tavallisten nuorten maailmassa.

Oma add lisää ymmärrystä nuorten haasteisiin. Nina ei ole kulkenut perinteistä polkua itsekään, vaan on uskaltanut kokeilla erilaisia juttuja. Ninan mukaan add lisää tietynlaista luovuutta ja yrittäjähenkisyyttä.

”Kun ajatuksia sinkoilee ja rönsyilee joka suuntaan, jokin niistä voi olla ihan toteuttamiskelpoinen.”

Varsinaisen diagnoosin hän sai vasta toissa talvena, mutta hän tiesi add:n olemassaolon jo aiemmin.

”Olen saanut muokata elämästäni itseni näköistä, keskittyä asioihin, jotka minua kiinnostavat ja joista pidän. Olen kääntänyt add:n voimavaraksi.”

Nina on opiskellut paljon. Sosiaali­pedagogisen hevostoiminnan ohjaajan tutkinnon lisäksi hän on suorittanut esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyön erikoisammattitutkinnon. Hevosalalta hän sai kasvattajatutkinnon viime lokakuussa. Vaikka opintoja on kertynyt, opiskelu on ollut Ninalle aina vaativaa ja työlästä.

”Olen ollut kiitettävä oppilas, mutta se on vaatinut hirveästi työtä. Olen lukenut kaiken viivoittimen avulla, että saan pidettyä ajatukseni asiassa.”

Suoraan osastolta tallille

Nina on huomannut työuransa aikana, että nuorten pahoinvointi on lisään­tynyt paljon. Siksi hän pitää tärkeänä, että voi tarjota nuorille terveyden­hoitajan osaamisen lisäksi turvallisen ja elämyksellisen ympäristön myös ­tallilla.

Nuorille Nina ja hevoset ovat tärkeitä. Nina pitää merkityksellisenä, että nuoret, jotka eivät mielellään liiku kodin ulkopuolella, haluavat tulla ensimmäiseksi tallille. Välillä nuoret tulevat Ninan luo suoraan osastolta. Se kertoo, kuinka tärkeä paikka on heille.

Välillä yhteydenpito jatkuu varsinaisten tuntien jälkeenkin. ”He saattavat ilmoitella itsestään, kun ovat muuttaneet eri paikkakunnalle.”

Se tuntuu Ninasta hyvältä. Hevosten läsnäolo yhdistettynä hänen osaamiseensa on antanut nuorille paremman olon.