Lastenvaateteollisuus syntyi, kun lapsia ei nähty enää työvoimana.
Lapsuuden tärkeiden esineiden tunnun, tuoksun ja maun muistaa vuosienkin päästä. Henkiin voi herätä hyviä ja huonoja muistoja. Väitöstutkimukseen haastateltujen nykylasten inhokkeja ovat kurahousut ja muut kankeat ja epämukavat vaatteet.
Monessa Euroopan maassa arvostetaan lasten tyylikkyyttä. Suomessa lapset puetaan käytännöllisesti, jotta heidän on mukava leikkiä. Kätevien ulkovaatteiden menekki kasvoi samaan aikaan, kun yhä useammat äidit siirtyivät kotoa työelämään. Materiaalien kestävyys ja helppohoitoisuus vetosivat äiteihin ja päiväkotien henkilökuntaan.
Nyt pinnalla ovat sukupuolittuneet värit ja kuviot, trikoo, mukavuus, kapeat linjat, legginsit ja farkut. Vielä 1960-luvulla käsintehtyjen vaatteiden määrä oli suuri, mutta 1970-luvulla yleistyivät valmisvaatteet. 1990–2000-luvulla tulivat tekniset materiaalit ja fleece. Kaupallisia brändejä ja piirroshahmoja tuli vaatteisiin yhä enemmän.
Erot aikuisten ja lasten pukeutumisessa ovat kaventuneet. Vaatteita viestintänä tutkinut Alice Lurie on todennut, että 1900-luvun lopussa lasten arkivaatteet alkoivat olla samankaltaisia kuin aikuisten urheiluvaatteet. Lapset itse haluavat näyttää samalta kuin ikäisensä tai hieman vanhemmat lapset – eivät siltä kuin vanhempansa tai ”liian lapselliset” nuoremmat lapset.
Suhtautuminen lapsiin muuttui 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Lapsia ei enää nähty lähinnä työvoimana, vaan idea ainutlaatuisesta, korvaamattomasta lapsesta alkoi yleistyä. Teollisuus tuotti tarvikkeita, jotka korostivat lasten maailman erityisyyttä: viattomuutta, puhtautta, enkelimäisyyttä.
Ulkoiluvaatteiden tuotetiedoissa lukee kankaan hengittävyys, hankauskesto ja kosteudenpitävyys eli vesipilarilukema. Haalarit ovat usein kalliita merkkivaatteita. Ne ovat jopa statussymboleita, joiden avulla vanhemmat ilmaisevat identiteettiään. Kirppishaalarilla voidaan ilmaista perheen ekologisia arvoja.
Värit herättävät tunteita. Se näkyy aina kun lanseerataan äitiyspakkaus. Pinkki, vaaleanpunainen ja liila olivat haastateltujen tyttöjen suosikit. Pojat pitivät punaisesta, vaaleansinisestä ja keltaisesta. Tytöille suodaan poikia enemmän vapauksia värien ja kuosien valinnassa.
Lähteenä käytetty: Päivi Roivainen: Puettu lapsuus – Löytöretkiä lastenvaatteiden saarille. Turun yliopisto 2017. Tutkimusaineistoina on käytetty Helsingin kaupunginmuseon kokoelmia sekä 5–7-vuotiaiden lasten haastatteluja.
