Matka jatkuu metallisydämellä

Oli sunnuntai ja aamuvuoro edessä. Mielenterveyshoitaja Vesa Suonsyrjä, 48, joutui jo Teiskontiellä Taysiin kävellessään ottamaan valotolpasta tukea. Olo oli oudon hutera.

Vesan työpaikalla psykiatrisella vastaanotto-osastolla väkivaltatilanteet ovat arkea. Sinäkin aamuna tuli henkilöhälytys poliklinikan puolelle, kun päihteissä ollut potilas hajotti paikkoja. Vesa pysytteli takajoukoissa, mutta tilanteen eskaloiduttua hän osallistui kiinnipitoon, ja poliisikin hälytettiin paikalle.

Työkaverit huomasivat Vesan huonovointisuuden ja pakottivat soittamaan työterveyteen.

”Olen suomalainen jäärä. Vointini oli näyttänyt siltä, että juoksen ylämäkeen, vaikka olin paikoillani.”

Kun Vesa makasi Acutassa, hän epäili, että kyse on ehkä keuhko­veritulpasta. Vesalta kiellettiin liikkuminen ja häntä kuljetettiin eri tutkimuksiin. Pian hänet siirrettiin ­viereisen sydänsairaalan puolelle. Kaksi vakavaa kardiologia tuli kertomaan, mistä on kyse. ”Lääkärit ­näyttivät tabletilta sydämen virtauksia, ja sen ymmärsin, että yksi niistä meni ­täysin väärään suuntaan. Keuhkoissa oli verta ja vettä. Huono olo tuli siitä.”

Aorttaläppä ei toiminut, ja se piti vaihtaa titaaniseen. Tarvittiin avosydänleikkaus niin pian kuin mahdollista.

Aikuisena hoitajaksi

Vesa valmistui lähihoitajaksi viitisen vuotta sitten. Ennen hoitoalalle vaihtamista Vesa työskenteli pitkään kopioyrityksessä ja sen jälkeen rakennuksilla. ”Töitä olen tehnyt aina, 18-vuotiaasta lähtien.”

”Motivaatio opiskella oli hurja, kun on perhettäkin.” Vesan perheeseen kuuluu vaimo Meritan lisäksi neljä lasta. Yhdellä lapsista on osaa siihen, että Vesa lähti hoitoalalle.

Perheen kuopus Niki vammautui hoitovirheen vuoksi 2-vuotiaana. Hän sai leikkauksessa tapahtuneen virheen takia massiivisen aivoverenvuodon ja menetti terveytensä: näön, puheen, kävelykyvyn.

”Olen hyväksynyt asian, en ole katkera, mutta en muistele mielelläni niitä aikoja. Vietimme paljon aikaa lapsen kanssa Taysissa ja äitini oli samaan aikaan saattohoidossa.”

Merita hoitaa nykyään Nikiä kotona omaishoitajana, ja lapsen tila on vakaa. Tammikuun alussa Merita aloitti opinnot hoitoalalle, sairaanhoitajaksi.

Rinta sahattiin auki

Sydänsairaalaan Vesa joutui huhtikuussa 2024. Toinen päivä potilaana mateli leikkausta odottaessa. Hampaat kuvattiin tulehdusten varalta. Verikokeita otettiin niin paljon, että osan tarkoitus jäi hänelle hämäräksi. Viimeisenä kuvattiin sepelvaltimot.

Siirtyminen hoitajasta potilaaksi tuntui kummalliselta. ”Tilanne oli niin vakava, että tein vain, mitä pyydettiin. Yritin olla helppo potilas, joka ei turhaan painele soittokelloa.”

Vesa on kysynyt samaa omilta potilailtaan – miltä potilaan rooli tuntuu, jos on tottunut olemaan se, joka hoitaa.

”Usein ehkä ajatellaan, että mielenterveyspotilas erottuu kaupungilla kuin majakka, mutta näin se ei mene. Potilaita on kaikista yhteiskuntaluokista. Heissä on myös hoitajia ja lääkäreitä.”

Viimeisenä ennen leikkaukseen lähtöä Vesa soitti vaimolleen ja laittoi Facebookiin viestin: Tunnin päästä edessä sydämen avoleikkaus. Pariin päivään puhelin ei ole auki.

Avosydänleikkauksessa Vesan rintalasta sahattiin auki. Leikkaus kesti kuusi ja puoli tuntia.

Kun Vesa leikkauksen jälkeen avasi puhelimensa, viestejä oli satoja.

”Ihmisten huolenpito kosketti. Jotkut ystävät sanoivat, etteivät nukkuneet sekuntiakaan, kun olin leikkauksessa. Työkaverit toivat limsaa ja lehtiä.”

Hoitopaikkaansa Vesa kehuu. ”Sydänsairaala oli mahtava paikka. Siellä todella osataan kohdata ihminen.”

Lätkätoimittaja Ilveksessä

Vesa kutsuu itseään elämäntapaliikkujaksi. Sydänleikkauksessa hänen miltei isoin pelkonsa oli, ettei hän pysty enää harrastamaan liikuntaa. Futista Vesa on pelannut viisivuotiaasta ja pelaa yhä. Leikkauksen jälkeen suuri tavoite oli 45-vuotiaiden SM-kisat, joissa Vesa pelasikin.

Kiinnostuksen urheiluun jakaa myös Vesan identtinen kaksoisveli Mika.

”Veli on elämäni tärkeimpiä ihmisiä – tietysti vaimon ja lasten ohella. Olemme tosi paljon yhteyksissä.”

Yksi hauska muisto on siitä, kun veljekset osallistuivat sattumalta samaan aikaan Haluatko miljonääriksi -tv-visaan. ”Olisi tosin pitänyt harjoitella enemmän sorminäppäryyttä eikä niinkään Suomen presidenttejä.”

Urheiluseura Ilveksen kannattajaksi Vesa suurin piirtein syntyi. Isä kannatti Ilvestä, ja valinta oli sitä myöten selvä. Intohimo urheilua kohtaan vei Vesan lätkätoimittajaksi. Hän kirjoitti parikymmentä vuotta muun muassa otteluraportteja ja kiekkoilijoiden henkilökuvia Ilvekselle. Epäsäännöllisen kolmivuorotyön ohessa se ei enää onnistunut, vaikka hän seuraakin yhä urheilua tarkkaan.

”Samat joukkuepelin lainalaisuudet pätevät futiksessa ja töissä. Joukkuekavereita ei voi valita, mutta niiden kanssa tehdään mahdollisimman hyvä tulos. Tykkään olla ihmisten kanssa.”

Veli vei Vesan kaksi ja puoli kuukautta leikkauksen jälkeen ensimmäiselle hevikeikalle Sentenced-iltaan. Iso väkimäärä ja seisominen jännittivät etukäteen, mutta keikka meni hyvin – vaikka rinnassa oli metallisydän.

”Äiti totesi 1990-luvulla, että ei teidän poikien hevi-innostus taida kovin kauaa kestää. No, se veikkaus meni pieleen.”

Hitsautunut tiimi

Vesa on huomannut, että ulkopuolisille on vaikea kuvailla, millaista oma työ on. ”Näen psyykkisen sairauden tuottamaa käytöstä – asioita, joita ei muualla tapahdu. Täällä eletään vähän omanlaisessa todellisuudessa, olemme erillinen saareke yhteiskunnasta.”

Kun hän meni ensimmäisenä varsinaisena työpäivänään Pitkäänniemeen, vastaan tuli esimerkiksi potilas hääpuvussa.

Tammikuussa 2024 Vesan työpaikka muutti perinteikkäästä Pitkäniemen sairaalasta Taysin alueelle. ”Joskus vitsailemme, että olemme tulleet metsäsairaalasta tänne oikeiden hoitajien pariin.”

Muutto lyhensi Vesan työmatkaa tuntuvasti. Luonnonläheinen Pitkäniemi oli haikeakin jättää, mutta uudet tilat ovat modernit. Raiteet ja Tampereen keskusta ovat lähellä, mikä ei ole aina hyvä itsetuhoisille potilaille.

Vastaanotto-osastolla on 14 potilaspaikkaa ja 2 eristyshuonetta. ”Mielenkiintoista, ihmissuhdetyötä, tiimityötä, puhetyötä. Sisältää paljon ennakoimista”, kuvailee Vesa.

”Osastolla on valta ja vastuu rajoittaa ihmisen perusoikeuksia ja eristää hänet omasta elämästään. Se on iso asia ja voi olla potilaalle järkytys.”

Psykoosi, mania ja itsetuhoisuus ovat yleisimpiä syitä päätyä vastaanotto-osastolle. Valtaosa väkivaltatilanteista tapahtuu, kun potilas tulee osastolle. Usein poliisit luovuttavat potilaan parkkihallissa hoitajille. ”Poliisit ovat välillä ihmeissään, kun me olemme vastassa ilman kättä pidempää.” Tiukoissa tilanteissa apuun kutsutaan vartija.

Yllätyksiä voi tulla. Vesa kertoo, että vahvin ja vaikein kiinnipidettävä on ollut noin 30-vuotias nainen deliriumissa.

Päihteet näkyvät osaston työssä rumalla tavalla joka päivä. Viime aikoina yleisiä ovat olleet peukun eli alfa-PVP:n aiheuttamat päihdepsykoosit.

Kiinnipito on vaihtoehdoista viimeinen. Tärkein työkalu on puhe. Osastolla käytetään kiinnipitotilanteissa Ahha-menetelmää ja kerrotaan koko ajan potilaalle, mitä tapahtuu. Vesa on osastonsa turvallisuusvastaava.

”En sanoisi, että olemme nyrkkeilysäkkeinä, mutta väkivaltatilanteita on paljon. Potilaat lyövät, potkivat, sylkevät, raapivat. Mitään vakavampaa ei ole minulle onneksi sattunut.”

Niin sanottua laitosvaltaa ei Vesan mukaan käytetä. Potilas saa vaikka syödä takki päällä, koska sen poistamiseen ei ole hoidollisia perusteita.

”Rauhallisuus ja kyky kuunnella ovat minusta hoitajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Täällä on mahtava henkilökunta, olemme hitsautuneet yhteen. Mehän vietämme enemmän aikaa yhdessä kuin perheen kanssa.”

Sairaalamaailman kuuluisa hierarkia on Vesasta psykiatrialla olematonta. Lääkärit ovat osa hoitoporukkaa ja kunnioittavat hoitajien mielipiteitä. Myös opiskelijoita kannustetaan sanomaan mielipiteensä.

Selitystä ei löytynyt

Ennen äkillistä sydänleikkausta Vesa oli tuntenut jo jonkun aikaa olonsa tavallista voimattomammaksi. Kuntosalitreeniä hän puristi menemään väkisin.

Kuntoutuminen leikkauksesta on ollut pitkä tie, joka on sisältänyt synkkiäkin ajatuksia. Sairaalassa voimaa antoi samanikäinen huonekaveri, joka oli myös ollut sydänleikkauksessa. ”Teimme yhdessä hengitysharjoituksia ja asennonvaihtoja. Liikkuvuus oli alkuun samaa luokkaa kuin paavilla. Kun raahauduimme ensi kertaa rollaattoreilla Taysin R-kioskille ostamaan kahvit ja pullat, olimme kuin maailmanvalloittajat. Meistä tuli pysyvät ystävät.”

Vesa kotiutui Hatanpään sairaalan kautta. Kolme ja puoli kuukautta oli pitkä aika olla sairauslomalla.

”Aluksi pään sisällä oli huonoja tunteita. Koin itselleni vierasta arvottomuuden tunnetta. Yritin tyhjentää ­astianpesukonetta, mutta se tuntui kuin puukkoa olisi pistetty rintaan. Makasin vain ja syömisen jälkeen olin jo taas uuvuksissa. Kivunhoito oli hyytymävaaran vuoksi vaikeaa. Epävarmuus vaivasi. Kuntoutuminen oli paljon yksinäistä puurtamista.”

Viiden kuuden viikon kuluttua leikkauksesta Vesa alkoi kuntouttaa itseään tehovaihteella.

”Haluan tehdä asiat jämptisti. Olen se ihminen, joka istuu lentokentällä kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Töihin tulen aina varttia vaille. Jos olen myöhässä, jotain on tapahtunut.” Sama asenne näkyi kuntoutuksessa. Hän lenkkeili kuutena päivänä viikossa ja treenasi käsilihaksia. Käsivoimien ja puhallusvoiman palautuminen kesti pitkään.

Jossain vaiheessa toipumista Vesa kokeili juosta 800 metriä. Lupaa hän kysyi vasta jälkeenpäin. Hän soitti fysioterapeutille ja tiedusteli: olisiko teoriassa mahdollista kokeilla juoksemista. Fysioterapeutti vastasi, että aika aikaista se on. Vesa myönsi, että kokeili jo.

”Sairauslomalla oli aikaa tutkia itseä. Leikkaus muutti minua, mutta ei tietenkään koko persoonaa. Se lisäsi harkintaa. Minulla on rauhallinen olo itseni kanssa.”

Vesan sydämen läpän huonoon kuntoon ei ole löytynyt selitystä. ”Käyn paljon saunomassa yleisissä saunoissa ja kerron avoimesti leikkauksesta, jos joku kysyy. Moni kysyy syytä leikkaukseen, mutta läpän hidastumisella ei ollut tekemistä esimerkiksi elämäntapojen kanssa. Sille ei löytynyt mitään selitystä edes patologin tutkimuksessa.”

Toinen mahdollisuus

Noin vuoden takaisesta avosydänleik­kauksesta muistuttaa pitkä arpi, joka halkaisee rinnan.

”Sydämeni on parempi kuin entinen. Esimerkiksi syketasoni ovat paremmat kuin ennen. Kun olin ollut viikon töissä, tuskin enää muistin leikkausta. Olihan se liikuttava hetki palata työpaikalle, kun kaikki asettuivat jonoon halaamaan.”

Vaimo sanoo, että hiljaisina hetkinä tuntuu kuin vieressä olisi aikapommi, sillä Vesan sydämen tikityksen kuulee.

”Olo on kiitollinen. Sain toisen mahdollisuuden. Leikkauksessa olisi voinut käydä huonostikin. Mikäs minulla tässä, kun on rakastava perhe ja hyvät ystävät.”