Annukka Stolt näkee työssään, miten suotuisasti luonto vaikuttaa lapsiin.
Aamuhämärässä päiväkodin pihalla puuhailee lapsia otsalamppujen valossa. Itäharjun päiväkodissa Turussa on ulkopäiväkotiryhmä, jossa ulkoillaan kuusi, seitsemän tuntia joka päivä. ”Koulukuvatkin” otettiin pihalla. Sisällä käydään vain vessassa ja talviaikaan päiväunilla.
Lastenhoitaja Annukka Stoltille ryhmä on unelmien täyttymys. Hän puhui sen puolesta vuosia.
– Tämä on vaatinut uskoa omaan juttuun ja siihen, etteivät lapset tarvitse muovikrääsää. Luonto tulee lapsille tutuksi eri vuodenaikoineen. He saavat eväitä toivottavasti loppuelämäkseen.
Yksinkertaisista aineksista voi syntyä mahtavat leikit. Siitä hyvä esimerkki on keppikoira – narun päähän kiinnitetty keppi, jota hellitään, hoidetaan ja jolle on muun muassa opetettu agilityä.
Tervaleppiin kuuluu 14 lasta, lastenhoitaja ja lastentarhanopettaja. Ryhmään otetaan yli 3-vuotiaita. Halukkaita olisi enemmän kuin mukaan mahtuu.
Ryhmä aloitti syksyllä 2014 ollen Suomen ensimmäinen kunnallinen ulkopäiväkotiryhmä. Viime syksynä päiväkodissa alkoi myös luontoeskari. Annukka on hankkeessa mentorina, sillä eskari hakee vielä vähän muotoaan.
Tervalepät ovat tottuneet vieraisiin, koska sen toimintaa on tultu katsomaan läheltä ja kaukaa. Edellisviikon kyläilijä tuli Israelista asti.
Kerran kuukaudessa on vanhempien osallistumispäivä, jolloin puuhaillaan kello 15–17. Porukalla on rakennettu pihaan muun muassa laavu, kiipeilyseinä ja Suomi 100 -neulegraffiti. Nyt tekeillä on laiva.
Vanhempien osaamista hyödynnetään muutenkin. Hiljan yksi isä soitti kitaralla bluesia ja lapset jammasivat.
Aamu on alkanut aamupalalla kodassa avotulen ääressä. Pihassa olevan kodan seinillä on julisteita ruokasienistä ja jäkälistä. Hyllyllä on jokaisen lapsen kuksa eli juoma-astia.
Pitkä kesäkausi päiväunet nukutaan kodassa lampaantaljojen päällä. Ruoka maistuu lapsille hyvin ja uni tulee helposti.
– Arkemme on kiireetöntä ja kuuntelemme lapsia. Kännykät ja tietokoneet eivät ole häiritsemässä. Ulkona lapsista kasvaa motorisesti taitavia. Kolmen tunnin liikuntasuositus täyttyy meillä jo aamupäivän aikana.
Aikuiset ja lapset tekevät kaiken yhdessä. Yhdessä siivotaan ja jokainen lapsi on vuorollaan apulainen, joka auttaa esimerkiksi pöydän kattamisessa. Annukka sanoo olevansa salliva: hän välttää sanoja ”ei” ja ”älä”.
– Luonnossa olo rauhoittaa. Jos ryhmään tullessa lapsella on käytöshäiriöitä, pian huomaa, miten ulkona olo vaikuttaa. Ärsytys hälvenee.
Joka lapsella on luontonimi. Marja Meritähti haluaa esitellä toimittajalle pihaa. Hän näyttää, miten puuhun kiivetään ja pitkospuilla taiteillaan. Ne Annukka on rakentanut osana retkimestarin tutkintoa. Hän on myös eräopas. Laavussa on käynnissä kotileikki. Sen lähellä voi kesäisin lutrata taivasalla olevien tiskialtaiden äärellä.
Pihalla ei ole perinteistä liukumäkeä ja hiekkalaatikkoa, vaan paljon muuta kekseliästä. Yksi uusimmista innovaatioista on lasten kuntopyörä. Tavallisesta lastenpyörästä on poistettu takapyörä ja takaosa on kiinnitetty lautaan.
Marja tutkii kimaltavaa jääkimpaletta.
– Vanhemmat sanovat, että lapset ovat oppineet ihmettelemään luontoa. Päiväkodin retkipaikoilla käydään vapaa-aikanakin ja joku vietti siellä synttäritkin, Annukka kertoo.
Päiväkodin aikuiset valokuvaavat tabletilla lasten touhuja. Näin vanhemmille avautuu paremmin, mitä arjessa touhutaan ja he saavat kopioida kuvia muistoksi.
Kun lapsi aloittaa ulkoryhmässä, vanhemmille pidetään varuste-info. Kerrospukeutuminen on valttia. Kalleimpia haalareita ei välttämättä kannata ostaa. Ei nimittäin naurata, jos sellaiseen tulee oitis palkeenkieli. Annukka käyttää kylmällä usein kunnon karvavuorisia kumisaappaita ja villakerrastoa.
– Eilen toin kotoa puhtaan takin, tänään se on jo aika rapainen, hän toteaa tyynesti.
Virallista pakkasrajaa ei ole. Aikuisen tehtävä on liikuttaa lasta, jos on kylmä ja kotaan voi aina siirtyä aiemmin lämmittelemään.
Luonnon vaikutuksista lapsiin on tulossa tutkittua tietoa. Helsingin yliopiston koordinoima Adele-hanke selvittää, miten kosketus luontoon vaikuttaa päiväkotilapsiin ja heidän mikrobeihinsa. Päiväkotien pihoille Espoossa, Lahdessa ja Tampereella tuotiin muun muassa kunttaa eli metsänpohjaa ja istutuslaatikoita.
Tutkijat selvittävät, ovatko allergiat ja autoimmuunisairaudet lisääntyneet, koska elämme liian siisteissä kaupunkiympäristöissä. Annukka sanoo näppituntumalta, että ulkoryhmässä sairastetaan vähän.
Suomen Lastenhoitoalan Liitto valitsi hänet viime vuonna vuoden lastenhoitajaksi. Yksi peruste oli se, että Annukka on kehittänyt uuden varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun mukaista toimintaa jo pitkään ennen sen voimaan astumista. Erillisiä pedagogisia tuokioita ei juuri tarvita, sillä oppimisen paikkoja on luontevasti koko ajan.
Ulkoryhmällä on ylimääräinen pieni huikopala aamukymmeneltä. Samalla jutellaan vaikka viikonpäivistä, lauletaan ja halukkaat saavat esiintyä –Ryhmä Haun tunnuskappale on ollut suosittu. Lounas haetaan maitokärryillä. Ruuan jälkeinen pastillirinki on tärkeä rutiini. Samalla luetaan riimikortti.
Talvella Tervalepät harjoittelevat luistelua, hiihtämistä ja lumikenkäilyä.
– Metsä on kuin ilmainen huvipuisto, vertaa Annukka.
Kierrätys on päiväkodissa kunniassa, ja päiväkoti on saanut Vihreän lipun, joka kansainvälinen kasvatusalan ympäristömerkki.
Annukka sanoo imeneensä luonnonläheisyytensä jo äidinmaidosta.
– Olen kotoisin pohjoisesta Sallasta, syntynyt luomusti kotona, asunut järven rannalla.
Hän muutti nuorena Turun seudulle, missä hän on työskennellyt lasten parissa 40 vuotta. Metsämörri-aatteeseen hän tutustui 1970-luvun lopussa.
– Ulkoryhmä parantaa omaa jaksamista. Esimies mahdollistaa hulluimmatkin ideamme ja kannustaa meitä. Muuten tämä ei onnistuisi.
Pihan portti suljetaan yöksi, joten leikit voi jättää odottamaan seuraavaa päivää.
– Puhun aina pitkäkestoisen leikin puolesta. Täällä siihen on mahdollisuus.
