Olen paljon muutakin kuin lastenhoitaja. Toivoisin sinun näkevän minut ihmisenä ja työntekijänä samoin kuten kenen tahansa työtä tekevän. Toivoisin sitä kautta nousevan ymmärryksen siitä, että myös lastenhoitajalla on oikeus saada vastuullisesta työstään palkka sekä vaatia palkankorotusta aivan kuten rakennusmiehellä, hitsarilla ja ahtaajalla. Ammattitaidosta ja osaamisesta maksetaan monilla aloilla tuntuva korvaus, mutta mihin me lastenhoitajat olemme unohtuneet?
Me olemme jääneet julkisessa keskustelussa korkeammin koulutettujen varjoon, vaikka meidän kaikkien osaamista tarvitaan moniammatillisissa työyhteisöissä. Miksi vastakkainasettelu lastenhoitajat vs. lastentarhaopettajat/sosionomit, kun kuitenkin työtä tehdään yhdessä päiväkodin arjessa, jossa kasvatus ja hoito nivoutuvat tiiviisti yhteen? Tällä hetkellä korostetaan korkeakoulutettujen osaamista ja tärkeyttä varhaiskasvatuksessa, mutta entistä enemmän lapsiryhmä jää lastenhoitajan vastuulle.
Lastenhoitajat ovat koko päivän läsnä ja vastuussa lapsista. Palkkauksen ja ammatin arvostuksen pitäisi olla aivan toista luokkaa. Nyt uuden varhaiskasvatuslain valmistelun myötä ammattimme arvostus ei ole ainakaan noussut ja jotenkin tuntuu, että meidät lastenhoitajat on tässä leikissä nyt unohdettu täysin. Miksi?
Me lastenhoitajat olemme koulutettuja ammattilaisia. Teemme työtä sydämellä ja ammattitaidolla ja haluamme tekemästämme työstä kunnon palkan, mihin meillä on oikeus. Hyvin usein törmäämme hiljaiseen muuriin siitä, että meillä ei olisi oikeutta pitää kiinni etuuksistamme ja vaatia kunnollisia palkankorotuksia.
Tämän aikakauden aika on ohi, varsinkin jos työantajamme haluavat pitää palveluksessaan koulutettuja, ammattitaitoisia sekä motivoituneita lastenhoitajia!