Matti jaksoi olla toiveikas ja positiivinen.
– Kyllä me sen lapsen vielä saamme, hän uskoi.
Ennen kuin Suvi tutustui Matti Saarilehtoon Kotkan yössä joulupäivänä 2010, hän oli suhteessa, johon hän ei edes halunnut lasta. Rakastuminen Mattiin muutti kaiken.
– En potenut mitään ihmeellistä vauvakuumetta, enkä ollut koskaan haaveillut isosta perheestä. Mutta kun oikea mies löytyi, halusin ehdottomasti hänen kanssaan lapsia.
Suvi tiesi, että lapsen saaminen voisi olla hankalaa. Hän oli kärsinyt vaikeasta endometrioosista jo vuodesta 2006. Pesäkkeitä oli kohdun takaseinällä, munasarjoissa ja suolistossa.
– Endometrioosista aiheutuva kipu on lamaannuttavaa. Se tekee minut täysin toimintakyvyttömäksi. Pari päivää menee sängyssä kauratyynyjen kanssa vahvoja kipulääkkeitä syöden. Kärsin myös yhdyntäkivuista ja vuotohäiriöistä.
Hormonihoito ei ole riittänyt pitämään Suvin endometrioosia kurissa, vaan vuosien mittaan hänelle on tehty neljä leikkausta, joissa pesäkkeitä ja kiinnikkeitä on poistettu.
Tavattuaan Matin Suvi luopui hormoniehkäisystä, jolla hoidettiin myös endometrioosia. Kun lasta ei alkanut seitsemän kuukauden yrittämisen jälkeen kuulua, pariskunta hakeutui lapsettomuushoitoihin.
– Seitsemän kuukautta on lyhyt aika yrittää lasta. Mutta endometrioosin takia halusimme hoitoihin nopeasti. Samasta syystä menimme suoraan koeputkihedelmöityshoitoihin, inseminaatiota emme yrittäneet.
Hormonipistoksia, ultraäänikuvauksia, verikokeita, munarakkulapunktioita, alkioiden siirtoja. Hormonipöllyä, tutkittavana ja ronkittavana olemista, väsymystä, toivoa, surua. Yksi kemiallinen raskaus, jossa alkio vain hipaisi kohtua. Yksi keskenmeno raskausviikolla 7.
– Velloin syvissä vesissä ja mielialani oli alhaalla. Pahinta oli yksinäisyys. Vaikka Matti oli rinnallani ja tukenani, koin olevani valtavan yksin. Kaikki hoitotoimenpiteet tehtiin minulle, eikä Matti voinut muuta kuin seurata vierestä. Koin, että minun tuskani oli suurempi kuin hänen.
Kun Suvi piikitti vatsaansa munarakkuloita kypsyttäviä hormoneja tai makasi hoitopöydällä punktiossa, hän mietti, että tämä on väärin. Hän halusi olla kotona miehensä kanssa tekemässä vauvaa luonnollisesti.
Suvi kaipasi vertaistukea, mutta hänen ystäväpiirissään kukaan muu ei kärsinyt lapsettomuudesta, vaan vauvoja tuntui syntyvän tuosta vain.
– Lapsettomuutemme ei ollut tabu, mutta oli vaikea puhua siitä, mitä kävimme Matin kanssa läpi. Ystävät yrittivät joskus varovasti kysellä hoitojen etenemisestä.
Seksuaaliterapeutin vastaanotolla hän sai suoltaa ulos synkimmätkin ajatuksensa ilman pelkoa siitä, että joku loukkaantuisi hänen sanoistaan. Keskustelut terapeutin kanssa auttoivat jäsentämään lapsettomuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita.
Raskausmahojen näkeminen oli Suvista kaikista vaikeinta. Synkimpinä hetkinä hän ei voinut pitää yhteyttä edes läheiseen ystäväänsä, joka odotti vauvaa.
– Olin surullinen, vihainen ja pettynyt omaan kehooni. Minun oli vaikea hyväksyä sitä, ettei lapsenteko onnistunut. Mietin katkerana, miksi jotkut pariskunnat saavat jo toisen lapsen. Ja samalla tunsin syyllisyyttä näistä ajatuksistani.
Ystävien lasten synttärikutsuille Suvi meni urheasti, vaikka tilanteet olivat hänelle rankkoja.
– Katkeruuteni ei kohdistunut vauvoihin, vaan olin iloinen jokaisesta vauvasta, joka tähän maailmaan syntyi. Kun eräs ystävä pyysi minua kummiksi, otin sen kunniana ja herkistyin. Vastasin heti myöntävästi.
Suvi sai voimia tavallisesta arjesta, opinnoistaan, työstään ja parisuhteestaan. Vuonna 2013 hän oli lopettanut työnsä Kotkan keskussairaalan lastenosastolla ja alkanut opiskella terveydenhoitajaksi. Uusi ura lastenneuvolassa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa toi vireyttä muuten raskaaseen elämänvaiheeseen.
– Vaikka surua oli, elämässä oli myös paljon valoa ja hyviä hetkiä. Vankka parisuhde kantoi vaikeiden aikojen yli.
Syksyllä 2014 endometrioosi oli ärhäköitynyt niin pahaksi, että Suvi joutui isoon leikkaukseen. Kaksi vuotta kestäneissä hedelmöityshoidoissa päätettiin pitää tauko.
Matti ja Luka ovat Suvi Saarilehdon elämän miehet.
Suvilla on endometrioosin lisäksi toinenkin krooninen sairaus. Vuonna 2007 hän alkoi kärsiä oudoista oireista, kuten puutumisista ja tärinöistä. Jo silloin oltiin liki varmoja siitä, että hän oli sairastunut MS-tautiin. Diagnoosi vahvistui vuonna 2011, kun hänelle tuli toinen pahenemisvaihe.
– 2007 olin 23-vuotias, juuri sairaanhoitajaksi valmistunut. Hakeuduin neurologin vastaanotolle, koska kehoni vasen puoli puutui. Huomasin myös, etten tuntenut saunassa löylyä heittäessäni kuumaa enkä töihin pyöräillessä tuulta ihollani.
Kun Suvi kuuli, että kyseessä oli mitä todennäköisimmin MS-tauti, hän purskahti itkuun. Hän oli työssään hoitanut huonokuntoisia MS-potilaita ja tiesi, mitä sairaus voisi pahimmillaan merkitä.
Tauti on kohdellut Suvia kuitenkin helläkätisemmin kuin monia muita.
– Tiedän, että olen onnekas. Olen hyvässä kunnossa, vaikka kärsinkin sairauteen liittyvästä fatiikista ja kognitiivisista ongelmista, jotka näkyvät erityisesti työmuistissa. Yritän olla murehtimatta liikaa tulevaa. En halua antaa pelolle enkä jossittelulle tilaa, sillä ne vievät vain energiaa.
Juuri MS-taudin takia Suvi luopui vuorotyöstä osastolla ja ryhtyi opiskelemaan terveydenhoitajaksi voidakseen tehdä kevyempää päivätyötä.
Tammikuussa 2015 Suvi treenasi kuntosalilla vatsalihaksia. Tuntuupa alavatsassa jännältä, hän mietti. Heti sen jälkeen tajuntaan iski kirkas ajatus: minä olen raskaana.
Hän ei sanonut Matille mitään, vaan kävi salaa apteekissa ostamassa raskaustestin. Aamulla, kun Matti oli lähtenyt töihin, Suvi teki testin. Tikkuun piirtyi kaksi vaaleanpunaista viivaa.
– Pala nousi kurkkuun, ja tuli aivan huippufiilis. Mutta samalla yritin olla innostumatta liikaa, sillä pettymyksiä oli ollut niin paljon. Otin testitikusta valokuvan, ja kun Matti sai sen kännykkäänsä, hän kommentoi rauhalliseen tyyliinsä, että ”aika selvä tulos”.
Suvi osti lisää raskaustestejä. Digitaalisilla testeillä hän pystyi seuraamaan, miten raskaushormonin määrä kohosi päivästä toiseen.
”28.1. Positiivinen!
Ollaan luomuna raskaana.
HCG 29.1. 2900
HCG 30.1. 4030
Upeat numerot! … Viikonloppuna olimme kolmekymppisiä juhlistamassa ja muutamille raskaus paljastui. Äidille kerroin ensimmäisenä. Toivottavasti pysyy kyydissä.”
– Siellä se sykkii! En koskaan unohda sitä tunnetta, kun näin ja kuulin sikiön sykkeen viikolla 6+2. Lääkärillekin tulivat kyyneleet silmiin. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin endometrioosileikkauksen kontrollikäynnillä Helsingissä. Nyt Mattikin pääsi mukaan ja näki sikiön ensimmäistä kertaa. Se oli huipputärkeä hetki. Meistä oli tulossa perhe.
Pelottavaa, jännittävää, onnellista. Näin Suvi kuvailee odotusta. Hänellä oli vuotoja raskausviikolle 17 asti, ja pelko keskenmenosta häilyi taustalla. MS-taudin takia hänen ei tarvinnut pelätä, sillä usein MS-tauti rauhoittuu raskauden aikana. Näin kävi Suvillekin.
Luka syntyi aurinkoisena lämpimänä syyskuun päivänä vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa. Kun Suvi sai pikkuisen ja hennon vauvan syliinsä, hän ei voinut muuta kuin haukkoa henkeään.
– Ihana, aivan ihana!
Vauva solahti luontevasti osaksi Suvin ja Matin elämää. Toki vanhemmuutta piti opetella, mutta Suvi tunsi itsensä yllättävän varmaksi vauvan kanssa.
– Hoppu, suru, hätä olivat kaikki loppu. Vaikeudet, raskaat hedelmöityshoidot ja pettymykset unohtuivat saman tien. Enää ei ollut kiire mihinkään. En hätäillyt Lukan kehitysvaiheiden kanssa, vaan otin hyvin rauhallisesti.
Suvi liikkui Lukan kanssa paljon kaupungilla ja puistoissa ja kävi kyläilemässä. Yksin ei tarvinnut olla, sillä ympärillä oli paljon äitejä. Hän myös lähentyi uudestaan joidenkin ystäviensä kanssa, joista oli tullut äitejä jo aiemmin.
Vaikka kaiken piti olla loistavasti, Suvi tunsi myös väsymystä ja alakuloa.
– Lastenneuvolassa en kehdannut ottaa asiaa puheeksi. Olimme saaneet Matin kanssa sen, mitä niin hartaasti toivoimme, ja olisi tuntunut kiittämättömältä valittaa. En ollut masentunut, mutta jonkinlainen baby blues minulla oli.
Myös MS-tauti muistutti raskauden jälkeen itsestään aiheuttamalla kovaa uupumusta. Puolitoista vuotta sitten Suville myönnettiin osatyökyvyttömyyseläke, ja nykyään hän tekee töitä osa-aikaisesti lastenneuvolassa. Vakituista työpaikkaa hänellä ei ole.
– Pian aloitan vuoden mittaiset seksuaalineuvojan opinnot. Ehkä opiskelen tulevaisuudessa myös seksuaaliterapeutiksi. Haaveeni on löytää työ, jossa voisin työskennellä nuorten kanssa.
Lastenhuoneen automatolla on menossa onnettomuustilanne. Junaradan silta on romahtanut, paikalla on paloautoja ja ambulansseja sekä helikopteri. Leikki saa nyt kuitenkin odottaa, sillä Luka on mummilassa.
Suvi hymyilee, että leikki on tyypillistä Lukaa
– Hänellä on hyvä mielikuvitus ja hän rakastaa rakennella monimutkaisia leikkejä. Hän on hassutteleva, aurinkoinen, kekseliäs, pohdiskeleva nelivuotias.
Suvi ja Matti yrittivät saada Lukalle myös sisarusta hedelmöityshoidolla, mutta alkionsiirto ei tuottanut toivottua tulosta.
Nyt on selvää, että Luka tulee jäämään ainoaksi lapseksi. Suvin endometrioosi on taas äitynyt, ja hän suunnittelee kohdunpoistoa, joka helpottaisi oireita. Lisäksi Suville suositeltu MS-lääkitys olisi vaatinut lääkityksen lopettamista peräti 1,5 vuotta ennen luomuraskauden yrittämistä. Sitä Suvi ei halunnut tehdä, sillä viimeksi ilman lääkitystä ollessaan hänelle tuli kaksi pahenemisvaihetta.
– Tunnen surua sekundaarisesta lapsettomuudesta. Mietin, millaiselta olisi näyttänyt tyttö, jos olisimme sellaisen saaneet. Aihe on edelleen hieman kipeä. Sydän tässä kärsii, mutta järki sanoo, että näin on paras.
– Ja onhan meillä Luka, maailman paras lahja. Ihanaa, kun pääsin hänen äidikseen. Haluan pitää itsestäni huolta, jotta jaksan pitää Lukasta hyvää huolta.
”Lupaan rakastaa, turvata sinulle onnellisen ja kauniin lapsuuden ja nuoruuden ja tukea sinua kaikissa elämän vaiheissa. Olet tärkeä, odotettu, maailman rakkain. Rakastan sinua. <3:llä Äiti.”
Kursivoidut otteet ovat Suvi Saarilehdon päiväkirjasta ja muistiinpanoista.
Teksti Tiina Suomalainen
