Kuuden vuoden kulissit sortuivat, kun Sanna Kallio kertoi totuuden elämästään Minnesota-hoidossa.
Sairaanhoitaja Sanna Kallio oli poistumassa työpaikalta kädet täynnä varastettuja lääkkeitä, kun työkaveri yllätti hänet rysän päältä. Sanna oli tullut tuomaan sairauslomatodistusta ja näki tilaisuutensa koittaneen, kun lääkekaapilla ei ollut ketään.
Voi Sanna, työkaveri sanoi, mutta Sannalla oli heti selitys valmiina.
– Naapuriosastolta oli mukamas soitettu minulle kotiin ja pyydetty tuomaan lääkkeitä, kun heillä oli niin kiire, etteivät itse ehtineet.
Vain päihderiippuvainen voi keksiä moisen selityksen ja uskoa siihen itse.
– Parkkipaikalta soitin naapuriosastolle ja selitin, miten kiire heillä oli ollut.
Selitykset eivät auttaneet, ja Sanna sai potkut. Ne olivat samasta syystä jo toiset, mutta ei hän havahtunut. Hän koki olevansa työpaikkakiusattu ja ajojahdin uhri. Ylilääkäri oli epäillyt häntä lääkevarkauksista, mutta taipui lopulta pyytämään anteeksi, kun Sanna selitti ja kielsi.
– Hain apua työpaikkaongelmiini jopa Tehystä ymmärtämättä, että vika oli minussa.
Sannan lääkeriippuvuus oli käynnistynyt kolme vuotta aikaisemmin Panacodista, jota lääkäri oli määrännyt migreeniin. Ensimmäisestä pilleristä tuli niin hyvä olo, että Sanna metsästi sitä kuusi vuotta. Hän varasti lääkkeitä ja väärensi reseptejä.
– En tavoittanut hyvää oloa enää koskaan. Päinvastoin: oksentelin ja voin huonosti.
Kolmas kerta sanoi toden. Osastonhoitajalla oli edessään mustaa valkoisella siitä, miten lääkehävikki oli kääntynyt nousuun välittömästi, kun Sanna oli tullut taloon. Keskustelu kesti lähes tunnin. Lopulta valehtelemiseen väsynyt Sanna tunnusti.
Kotona hän kertoi kaiken miehelleen. Mies veti hänet kainaloonsa ja sanoi: "Nyt menet hoitoon tai tulee ero."
Hellyydentunteet olivat puolin ja toisin olleet vähissä. Kun naisella on päihdeongelma, mies yleensä lähtee. Mies tunnusti myöhemmin tunteneensa Sannaa kohtaan vihaa, inhoa ja vastenmielisyyttä.
– Tajusin, että menetän lapset, kotini ja mieheni. Olimme kaikki riippuvuuteni vankeja.
Keväänvihreällä pellolla käyskentelee Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu kuovi. Pellon laidalla, tuuheiden puiden takana sijaitsee 1950-luvulla rakennettu punainen hirsitalo, jonka oven pielessä juhannusruusu punkee nuppuja.
Talon yläkerrassa, 12 askelman korkeudella kymmenen päihderiippuvaista käy terapeutin johdolla läpi elämäänsä.
Minnesota-hoitoa on annettu tässä lapualaisessa maisemassa 1990-luvulta lähtien. Hoidon on käynyt läpi lähes 3 000 asiakasta. Minnesota-hoito tähtää täydelliseen raittiuteen, joten hoidosta lentää ulos yhdestä saunasiideristä. Hoidon tehosta on erilaisia arvioita. Realistisen arvion mukaan 65 potilasta sadasta saavuttaa raittiuden.
Minnesota-hoito saapui Ruotsin kautta Suomeen, kun sen avulla raitistunut Simo Seppelin perusti yrityksensä Lapualle. Aluksi yritys toimi vanhassa maalaistalossa vuokralla, mutta sittemmin tilat on ostettu omaksi.
Sanna astuu autosta punaisen talon pihassa lokakuussa 2009. Hän tuntee häpeää, itseinhoa ja syyllisyyttä ja pelkää, että hoito ei toimi.
Tästä alkaa hänen uusi elämänsä, vaikka ei hän sitä tällä hetkellä tajua.
Aluksi Sanna ottaa sairaanhoitajan roolin. Hän istuu terapeutin vieressä ja tarkkailee muita asiantuntevasti: tuo saa kohta viinakrampin.
Sanna suhtautuu ylimielisesti potilastovereihinsa. Lääkkeiden väärinkäyttäjänä ja sairaanhoitajana hän on sentään parempi kuin alkoholiin sortuneet.
Vähitellen asenne ja ajatukset muuttuvat. Selviytymisen ja parantumisen käynnistää raaka rehellisyys. Sanna lakkaa valehtelemasta itselleen ja muille. Kuuden vuoden kulissit sortuvat, kun hän kertoo totuuden elämästään.
Kun Sanna pääsee rehellisyyden makuun, hän ulottaa sen myös viranomaisiin. Hän paljastaa poliisille nekin lääkevarkaudet, joista ei jäänyt kiinni.
Kohtalotovereiden tarinat auttavat Sannaa ymmärtämään, että alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä ovat yhtä kaikki riippuvaisia päihteestä. Hän pääsee lääkkeistä irti kertarysäyksellä, koska ympärillä on ihmisiä, jotka tuntevat hänen kamppailunsa kuin omansa.
Tekojaan hän ei saa tekemättömiksi, mutta terapian avulla hän kääntää ne voimavaraksi.
– Päihderiippuvainen ei pysty elämään tekojensa kanssa, jos niitä ei rehellisesti tunnusta.
Kun Sanna pääsee rehellisyyden makuun, hän ulottaa sen myös viranomaisiin. Hän paljastaa poliisille nekin lääkevarkaudet, joista ei jäänyt kiinni. Käräjäoikeus määrää Sannalle 77 päiväsakkoa, mikä on tulottomalle noin 400 euroa. Tuomiota pienentää se, että Valvira on ottanut Sannalta pois oikeuden työskennellä sairaanhoitajana.
Raittius on kestänyt tähän hetkeen. Sortuminen tarkoittaisi valehtelun aloittamista uudelleen.
Perheen helvetti voi jatkua kymmenen vuotta ennen kuin ongelmat näkyvät työpaikalla. Alkoholismin pahin oire on ongelman kieltäminen. Se murtuu, kun alkoholisti joutuu hiljaa kuuntelemaan, kun läheiset kertovat, miltä päihteiden käyttö on heistä tuntunut ja miten se on heihin vaikuttanut. Läheistapaaminen on keskeinen osa Minnesota-hoitoa.
Sanna pyysi läheistapaamiseen miehensä ja muita sukulaisiaan. Lapset olivat tuolloin alle 12-vuotiaita, joten heitä ei voinut kutsua. Sanna oli onnistunut piilottamaan riippuvuutensa niin hyvin, että kahdeksasta läheisestä kuusi ei tiennyt ongelmasta.
Kerran Sanna piikitti työpaikalla niin avoimesti, että kuka tahansa olisi voinut nähdä.
Kaikki Minnesota-hoidossa työskentelevät ovat itse kokeneet päihderiippuvuuden ja toipuneet siitä. Näin siksi, että hoidon filosofian mukaan vain pitkään riippuvuuden kanssa eläneet omaavat parhaan tiedon sairaudesta. Heillä on edellytykset auttaa muita toipumaan.
Lapualla on tilat kahdellekymmenelle asiakkaalle. Huoneissa asuu kahdesta kolmeen henkeä. Yhden hengen huoneita ei ole tarjolla, koska täällä on tarkoitus olla yhdessä. Ketään ei jätetä yksin senkään takia, että viinakramppi voi yllättää. Silloin paikalle soitetaan ambulanssi. Lääkärin vastaanotto on kylällä.
Tilat ovat siistit, mutta eivät ylelliset. Tämä ei ole lomakylä, mutta ei täällä työtäkään tehdä. Sängyn saa pedata ja kahvikupin pestä, mutta muuten työ on kielletty. Puuhastelu voi olla keino olla pysähtymättä oman riippuvuuden ääreen ja paeta ongelmia. Samasta syystä myös rakkaussuhteet on kielletty. Edes pariskunnat eivät saa tulla hoitoon yhtä aikaa. Uskonto ja politiikka ovat kiellettyjä puheenaiheita.
– Keittiö on auki koko ajan, mutta siihen puututaan, jos joku ryhtyy leipomaan joka ilta. Siinä on silloin kyse ongelmien pakenemisesta, Sanna selittää.
Punaisessa talossa työskennellään vain oman pään sisäisten asioiden kanssa. Vapaa-aikaa jää korkeintaan pari tuntia.
Syke-sairaalasarjaa katsoessaan Sanna kiinnitti heti huomiota Marleena Rannan pitkiin hihoihin lyhythihaisen työtakin alla. Onko hän kohtalotoveri? Pian Marleena näytettiinkin jo piikittämässä pukuhuoneessa.
Oksikodoni on opioideihin kuuluva morfiinin kaltainen vahva kipulääke. Sannalle se tuli tutuksi, kun hän ryhtyi piikittämään sitä suoraan suoneen.
Kämmenselkien pistosjäljistä hän syytti terveyskeskusta.
Kerran Sanna piikitti työpaikalla niin avoimesti, että kuka tahansa olisi voinut nähdä. Toisen kerran lääkeaine lirahti lavuaariin, mutta hän imaisi sen sieltä ruiskuun ja työnsi suoneensa. Panacodeja meni pahimmillaan kolme kourallista päivässä. Työpaikalla hän oli välillä ihan sekaisin.
– Pakkomielle saa ihmisen tekemään ällöttäviä tekoja. Selvin päin olin yhtä moraalinen kuin muutkin.
Valvira tyytyi seuraamaan liian pitkään. Menetin oikeuteni vasta, kun olin jo raitistunut.
Päihderiippuvainen ei käytä päihteitä pitääkseen hauskaa. Päihderiippuvainen kärsii pakkomielteestään niin paljon, että moni suunnittelee itsemurhaa. Myös Sannalla oli itsemurhakirje valmiiksi kirjoitettuna, mutta ajatus äidittömistä lapsista piti hänet elossa.
Sanna oli yrittänyt päästä eroon aineista itse. Hän oli yrittänyt siirtää riippuvuutta alkoholiin, mutta se ei ollut onnistunut.
Hän yritti saada kolmatta lasta, mutta raskaus meni kesken.
Hän selvitti netistä, miten Panacodista pääsisi eroon. Lopputulos oli, että hän sai selville, miten lääkkeestä erotetaan parasetamoli ja säilytetään kodeiini.
Kodeiinit hän piilotti tavalliseen parasetamolipurkkiin.
– Ei tullut mieleen, että mies saattaisi ottaa purkista lääkettä tai antaa siitä lapsille.
Valvira seurasi Sannaa, koska työpaikat olivat ilmoittaneet hänestä. Puoliso ei uskaltanut hakea apua, kun pelkäsi Sannan menettävän ammatinharjoittamisoikeutensa. Nyt Sanna on sitä mieltä, että hänen tekemisiinsä olisi pitänyt puuttua nopeammin.
– Liian pitkään tyytyivät seuraamaan. Menetin oikeuteni vasta, kun olin jo raitistunut.
Sanna sai sairaanhoitajuutensa takaisin viisi ja puoli vuotta sitten. Ennen oikeuksien palauttamista Valvira oli yhteydessä kotiseudun apteekkeihin, selvitti kaikki lääkärikäynnit ja pyysi lausunnon myös opiskelupaikan terveydenhoitajalta.
Kahden raittiin vuoden jälkeen Sanna aloitti työt Minnesota-hoidossa Lapualla. Hän vetää läheiskeskusteluja, vastaa toimistorutiineista ja vastaa puhelimeen. Työ on palkitsevaa ja kiireetöntä. Migreeniinsä hän ottaa nykyään turvallisia täsmälääkkeitä, ja kipulääkkeenä on pelkkä parasetamoli.
Sannalle on tarjottu työtä myös terveydenhuollossa. Se ilahduttaa, mutta toistaiseksi hän pysyy Lapualla.
– Lääkehävikkiä on sairaalassa aina. Minua epäiltäisiin ja joutuisin kerta toisensa jälkeen todistamaan syyttömyyttäni.
Sanna on tekemisissä lääkkeiden kanssa myös nykyisessä työssään. Hän ottaa uudelta potilaalta kielletyt lääkkeet haltuunsa ja toteuttaa lääkkeiden alasajon. Hän tietää pystyvänsä myös saattohoitamaan tarvittaessa vaikkapa omaistaan, mutta ei usko, että lääkärit antaisivat morfiinia hänen haltuunsa.
– He epäilisivät minun käyttävän sen itse.
Sanna puhuu riippuvuudestaan ja toipumisestaan avoimesti, koska hän haluaa poistaa päihderiippuvuuden yllä häilyvää häpeää. Valtaosa hoitoon tulevista naisista on hoitoalan ammattilaisia, jotka häpeävät vielä enemmän kuin muut.
Sanna työstää omaa häpeäänsä edelleen.
– Yksin ollessani se kurkkii olkapään takaa.
Syvimmät häpeän ja surun hetkensä Sanna kokee läheistapaamisissa, joissa alkoholistin lapset kertovat kokemuksistaan.
– Silmät kostuvat, kun ajattelen, että jos olisin jatkanut, lapseni istuisi tuossa.
Lapset tietävät äidin päihderiippuvuudesta. Tarkkoja muistikuvia heillä ei ole, mutta jälkensä riippuvuus jätti. Tytär ei suostunut vuoteen olemaan yksin kotona tai jättämään äitiä yksin. Vieläkään Sanna ei kerro lapsille, jos hänen päätään särkee.
Äitiytensä Sanna on saanut takaisin. Kun hänen poikansa loukkaantui pyöräonnettomuudessa, Sanna ajoi pojan itse sairaalaan. Hän pysyi rauhallisena, mikä rauhoitti pojankin.
– Kun tilanne oli ohi, poika kertoi, että oli ihanaa, kun olit äiti tukena. Aloin itkeä. Voisi olla ihan toisin, enkä pystyisi hoivaamaan lastani.
Minnesota-hoito
Minnesota-mallin mukaista hoitoa antavat Suomessa myös Avominne Oy, Rehappi Oy ja Myllyhoitoyhdistys ry.
Heikki Oinas-Kukkonen: Alkoholistin ja hänen läheisensä samanaikainen toipuminen vapauttavana oppimisprosessina Minnesota-hoidossa. Oulun yliopisto 2013.
Alkoholismin Käypä hoito -suositus.
