Kiehtova kierre – Mika Sorvisto koukuttui pöytätennikseen jo toisen kerran

Mika Sorvistolla on niin monta pingiksen SM-mitalia, ettei hän meinaa pysyä laskuissa mukana.

Kuvateksti
Mika Sorvisto treenaa Haaparannan urheiluhallilla. Ruotsissa pingis on isompi laji kuin Suomessa. Ruotsissa elettiin varsinkin 1980–90-luvuilla lajin buumia. Pikkukylissäkin oli pöytätennisseura ja joka koululla pingispöydät.
Kuva: Tuomo Ylinärä

Jo junnuna Mika Sorvisto, 55, pelasi pingistä tosissaan. Hän kuului maajoukkuevalmennusryhmään, kunnes tuli armeija ja muut kuviot, muun muassa opiskelu fysioterapeutiksi. Maila pysyi kassissa 23 vuotta, ja Mika harrasti ja valmensi voimanostoa.

Mika asuu Torniossa ja käy töissä Haaparannalla. ”Pyöräilen joka aamu Ruotsiin töihin ja ylitän samalla aikavyöhykkeen. Perillä kello on 55 minuuttia vähemmän kuin kotona.” Mika teki pitkään töitä fysioterapeuttina ja esihenkilönä, mutta nyt hän on siirtynyt asiantuntijatehtäviin kehittämisen pariin.

Pingispallo voi ottaa jopa 9 000 kierrettä minuutissa. Se on paljon vaikkapa pesukoneeseen verrattuna.

Pingistäkin Mika pelaa sekä Suomessa että Ruotsissa. Tuttu valmentaja pyysi kymmenisen vuotta sitten sparraamaan lupaavaa junnua. Mika sanoi ensin ei, meni puoliväkisin ja ajatteli sitten, että kokeilen kesän. Hän pelasi pingistä lähes joka päivä, ja kipinä syttyi uudestaan.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

Aika nopeasti hän pääsi takaisin mestaruussarjatasolle. ”En tiedä, kertooko se siitä, että laji ei ole edennyt vai ovatko treenini kohdillaan. Ehkä molempia.”

Mikä pingiksessä kiehtoo? Mikasta laji on äärimmäisen monipuolinen. Vasta-alkajalla ei pingiksessä juuri tule kuuma, mutta tahti kiihtyy taitojen kasvaessa. ”Pallon sijoittelulla ja kierteen vaihtelulla voi tehdä paljon. On mitattu, että pingispallo voi ottaa jopa 9000 kierrettä minuutissa. Se on paljon vaikkapa pesukoneeseen verrattuna.

Oman pelaamisen lisäksi Mika valmentaa 14-vuotiasta Mark Usovia, joka pelaa Ruotsin maajoukkueessa. Urheiluhallilla kuluu Mikalta noin 15 tuntia viikossa. ”Palo johonkin on äärimmäisen tärkeä vastapaino päivätyölle”, hän sanoo.

Paloa pitää olla, sillä jo pelimatkat ovat pitkiä. Pelit ovat usein Helsingissä tai Tukholmassa.

Nuorena Mika voitti muutamia SM-mitaleja, mutta veteraanina niitä on kertynyt enemmänkin. ”Mitalit ovat vanhempieni luona Kokkolassa. Pyysin isää laskemaan ne, kun sitä aina kysytään. Niitä on noin 50.”