Kirveiden kunnostamiseen voi uppoutua kuin hyvän kirjan lukemiseen.
Sairaanhoitaja Aarne Kuosmasen, 37, kirveiden keräily alkoi puolivahingossa. Hänen vanhempansa alkoivat remontoida kotitaloa Siikaisissa ja tiloja piti tyhjentää.
”Isäukko on keräilijäluonne, ja varastosta löytyi kasa kirveiden irtoteriä, vuolurautoja ja vesureita. Vein ne omaan autotalliini. Ajattelin, että osa teristä on niin kauniisti patinoituneita, että ne sopisivat vaikka kotiseinälle näytille.”
Kun Aarne alkaa kunnostaa kirvestä, hän poistaa siitä ensin ruosteen.
”Terät ovat usein umpiruosteessa. Yleensä upotan ne vuorokaudeksi veteen, jossa on sitruunahappoa. Näin patina säilyy terässä kauniisti.”
Seuraavaksi terä vartetaan eli siihen kiinnitetään sopiva varsi. Toistaiseksi Aarne on tehnyt varret rautakaupan valmisvarsista, mutta taitojen karttuessa hän aikoo veistää ne alusta pitäen puukalikasta.
Vaikeinta varttamisessa on varren sovittelu kirveen silmään eli terässä olevaan kolmion tai ovaalin muotoiseen reikään. Puuta pitää vuolla ja hioa moneen kertaan, jotta se istuu silmään tukevasti.
”Monta vartta on mennyt pilallekin”, Aarne tunnustaa.
Lopuksi varsi käsitellään esimerkiksi vernissalla tai petsausöljyllä. Myös vernissan ja mehiläisvahan seos toimii hyvin. Sitä Aarne on saanut kaveriltaan.
”Minulla on kaksi kirveitä harrastavaa kaveria. Vaihdamme yhdessä ajatuksia eri tekniikoista.”
Kirveiden varttaminen on Aarnen mielestä hyvää vastapainoa hänen työlleen Harjavallan sairaalan kuntoutuspsykiatrian vuodeosastolla. Puutöitä tehdessään hän rauhoittuu täysin ja näkee heti kättensä jäljet.
Jossain vaiheessa Aarne vannoi, ettei osta yhtään uutta terää ennen kuin kaikki on vanhat vartettu. Mutta niin vain maaseudun kirppareilta ja rompetoreilta löytyy salakavalasti aina uutta ostettavaa.
